Aamulla päivän alkaessa kirkastumaan, istun kavilla ja ihmettelen hiljaisuutta. Pienimmäinen vieressä yhtähiljaa muroja napsii.

Isommat lapset ovat viety juna-asemalle, josta he isovanhempien kanssa lähtevät kohti Pohjoista. Tiedossa pitkä hiljainen viikonloppu.

Olen saattanut joskus kertoa, etteivät meidän lapset ole olleet hirveästi yönyli hoidossa. Syistä ja syistä. Taitaa nyt olla ensimmäinen näin monen yön ero isommilla. Ykkönen jännitti enemmän lähtöä. Edellisen yön nukkui vieressä koska uni ei omassa sängyssä tullut. Kyyneliä pidätellen ja kovasti rutistaen sanottiin heipat. Hyvin se menee, kolme yötä vaan. Siellä odottaa paljon lunta. Soitetaan iltaisin kuulumisia. Kakkonen ei meinannut pysyä housuissaan, intopinkeänä odotti junaan pääsemistä.

Hyvää tää vaan tekee, niin lapsille kuin äidillekkin.

Tiedossa on tehdä viimeiset jouluhankinnat, siivous isolla ässällä, hyviä elokuvia, paljon netissä roikkumista, ruokaa tehdään jos jaksetaan (kolmoselle varattu purkkikaupalla ruokia), valvotaan myöhään, eletään vähän niinkuin pellossa, vain pakolliset jutut muuten teemme vain itselle kivoja juttuja. Tällaisista harvinaisuuksista kun on otettava kaikki irti.

Päivällä teimme pitsaa, molemmat omat. Ei kompromisseja täytteiden kanssa. Ihan koko pellilliset niin voi sitten puputtaa koko päivän tarvitsematta tehdä muuta ruokaa. Päätimme hoitaa pois alta stressaavimmat jutut niin voi loput päivät oikeasti huilia. Kaikki lahjat yhtä lukuunottamatta, tilasimme netistä. Kiitos ei, ylimääräisille kaupassa pyörimisille näin jouluruuhkissa. Ruokakaupassa valitsimme myöskin omat pussit irtokarkkeja. Ei pahoja nameja, vain kirsikat päältä. Eikä tarvitse vahtia ettei itse jää ilman.

Käytiin sitä vielä Ikeassa hakemassa turvaportti portaisiin ja kyläilemässä. Omituisinta tässä kuitenkin on sen suhteellisuus, kun orkesterista puuttuu pari jäsentä. Kolmesta lapsesta kun paikalla onkin vain yksi, tuntuu kuin olisi vain kaksistaan. Eipä se silloin Ykkösen ollessa vauva tuntunut tosiaankaan tältä. Tietokoneella ei ehtinyt notkua, ruoka ja kahvi tuli hutaistua kylmänä kun vain muisti ja ehti. Ehkä Kolmonen on helpompi tapaus, tai ehkä osaan ottaa asioita rennommin, tiedä sitten mutta nyt on otettava tilanteesta kaikki ilo ja hyöty. 

Hohoo, mitenhän päin sitä sitten on kun joskus ihan OIKEASTI on muutaman päivän ihan vaan kahdestaan!?