Jatkoa edelliseen..

Kun tuo lapsiperheiden kamalin vitsaus jyllää, sitä jotenkin poistuu tästä maailmasta ja hetkestä.

Alkaa selviytyminen,pahimmillaan puhutaan päivistä. Yöt tullaan nukkumaan toinen silmä auki.

Kaikkii riippuu siitä kuinka moni tähän rulettiin päätyy.

Kakkonen aloittaa heti aamusta. Ämpäri kainalossa taukoamatta. Ihmettelen mistä sitä riittää, huikka sisään-kolme ulos.

Sohvan päälliset pyörivät koneessa.

Aika juoksee, ja ei juokse.

Pieni helpotus kun pienimmäisen saa pois tulilinjalta ulos nukkumaan. 

Niin käy sääliksi tuota oksentelijaa. Pienet punaiset pisteet ilmestyvät kasvoille, yökkäämisestä johtuvasta ponnistelusta.

Vähän lisää siivousta, uni ei tule,piirretyt pyörivät. Pliis, älä vaan Kolmonen saa tätä, oot vielä niin pieni.

Tuntuu että huushollissa leijuu näkymätön vihreä pilvi.

Tee tulee kotiin.

Heippa, mä lähen nyt haukkoo raitista ilmaa.

Ykkösen kanssa kauppaan. ostaan nakkei, suolakaloja ja mehua. 

Jos tuo toinen edes jotain saisi syötyä.

Mennään pyöräillen?

Pyöräile sä, mä juoksen.

Olen pyöräillyt viimeksi kymmenen vuotta sitten, vanhalla vihreällä puolustusvoimien fillarilla.

Sillä ei vaihteilla keulittu, mutta satula oli helkkarinhyvä!

Leveä ja hyvin jousitettu.

Vaikka tuo taito on sellainen että kun sen kerran oppii niin sitä ei tarvitse enään uudelleen opetella, 

päätin etten hauskuuta naapureita vahingossakaan.. Joku ilta sitten..

Seuraavana aamuna silmäpusseihin voisi vaikka tuudittaa vauvan, 

mutta ulos katsoessa näen vaaleapunaisia höttöpilviä.

Pakolla tulee hyvä päivä.