Mistä kaikki alkoi
On vaikea keksiä sanoja, jotka kuvaisivat miten olen päätynyt tähän. Jälkikäteen on ollut helppo huomata, että en voinut pitkään aikaan hyvin. Siltikään en halunnut myöntää sitä itselleni, vaan halusin uskoa siihen, että kohta helpottaa. Huolestuneille ystävilleni sanoin, että pientä stressiä vaan. Kunnes päädyin sairaalan vuodeosastolle.
Keväällä 2017 aloitin uuden työn, josta olin innoissani. Työ oli juuri sitä mitä olin koskaan halunnut ja motivaatio oli kova. Uusia asioita tuli joka päivä ja tuntui, että en pysy perässä. Kun olisi pitänyt huolehtia omasta hyvinvoinnista tein päinvastoin: lopetin urheilun, en tavannut ystäviäni, en halunnut enää lähteä minnekään. Vielä tällöinkään en osannut huolestua voinnistani. Kesäloman jälkeen palasin töihin ja sama meno jatkui. Lounastauolla en pystynyt syömään, koska sisälläni oli suuri möykky eikä ruokahalua ollut. Välillä istuin vessassa itkemässä ja tsemppasin itseäni selviämään päivästä. Olin täysin ymmälläni, olinhan saanut juuri sen työn mitä halusin! Miksi minusta tuntui tältä?
Viikonloppuna keskustelin siskoni kanssa puhelimitse. Hän sanoi, että nyt kuulostat siltä, että tarvitset apua. Menethän heti maanantaina lääkäriin? Suostuin siskoni pyyntöön vaikka mielessäni hän ylireagoi. Toinen siskoni tuli mukaan lääkärille ja silloin romahdin. Lääkäri määräsi minulle ahdistusta lievittävää lääkettä ja kysyi, että pärjäänkö varmasti. Vakuuttelin, että kyllä varmasti. Vastaanottohuoneessa istuva siskoni ei vakuutteluja uskonut.
Matka jatkui suoraan päivystykseen. Odottelun jälkeen pääsin ystävälliselle sairaanhoitajalle, jolle vihdoin uskalsin kertoa kuinka huonosti voin. Seuraavaksi pääsin lääkärille, joka suositteli vahvasti, että ottaisin vastaan osastopaikan ja pääsisin hetkeksi lepäämään. Viimeisin voimin vastustin, koska minulla oli seuraavana päivänä tärkeä päivä töissä. Lääkäri ja siskoni huomauttivat, että en vaikuta olevan siinä kunnossa, että pystyn tekemään järkeviä päätöksiä töissä. Suostuin menemään osastolle muutamaksi yöksi lepäämään. Mutta sen jälkeen minun olisi ehdottomasti mentävä töihin.
Muutama yö on venynyt puolen vuoden sairaslomaksi. Ja matka jatkuu.