Yksinäisyys

Pääsiäinen tai muut pyhät eivät ole minulle helppoja. Yksineläjänä pyhät tarkoittaa yleensä sitä, että ystävät lähtevät viettämään laatuaikaa perheensä kanssa ja harrastukset ovat tauolla. Minulle se, että istun yksin kotona pahentaa masennustani. Vaikka minulla olisi huono olo, ja ei huvittaisi, pyrin joka päivä menemään ulos ja tapaamaan säännöllisesti ystäviäkin. Aluksi en tähän pystynyt, mutta olen huomannut että eristäytyminen ei tee minulle hyvää. Silloin minulla on enemmän aikaa miettiä ja usein oma tilanteeni alkaa ahdistamaan.

Ystävilläni ja perheelläni on kaikilla omia suunnitelmia pääsiäiseksi, joka on normaalia. Yksi on Lapissa, toinen ulkomailla. Minä olen viettänyt pääsiäisen pääsääntöisesti yksin. Pinnistellyt, että jaksan lähteä ulos kävelemään. Soimannut itseäni miksi en pysty nauttimaan keväisestä säästä ja auringosta. Illalla olen odottanut, että kello olisi tarpeeksi, jotta voisin ottaa unilääkkeeni ja mennä nukkumaan. Kuulostaa masentavalta, eikö?

Hävettää myöntää, että olen yksinäinen. Minä, jolla on kaksi ihanaa siskoa ja ymmärtäväisiä ystäviä. En halua tunkeutua ystävieni perheiden pääsiäisviettoon. En halua sääliä tai kutsua sen takia, että olen masentunut. Mutta jotenkin tuntuu kurjalta. Tällaistako elämäni tulee olemaan? Toki järjellä ymmärrän, että masennus tekee tästä ajasta vielä pahempaa. Järjellä ei kuitenkaan saa yksinäisyyden tunteita pois. 

Kommentit (2)
  1. Itse koen pyhien ajat kaikkein hankalimmiksi kun itsellä on vähän epävarma omasta jaksamisesta ja mielialasta.

    Toisaalta kaipaan todella paljon palautumisaikaa kaikesta, joten liian hektinen ohjelma on mun mielestä tosi huono asia, eli jos menisin vaikka mun siskon suunnitelmien mukaan, siinä saattaa olla liikaa ja väsyn pitkäksi aikaa. Lisäksi en halua tunkeilla muitten suunnitelmiin. Useimmiten haluan olla ”rauhassa, mutta en yksin”.

    Toisaalta pyhinä yksinäisyys korostuu. Kaikki mun hirveimmät olot ja syvimmät kuopat on olleet pyhinä. Koen olevani niin yksin kaiken kanssa ja olo on toivoton. Lohduttavaa on se, että pyhät menee ohi vaikka pitkiltä ne välillä tuntuukin.

    Sitten taas tiedostan sen että ilman masennusta tähän kaikkeen osaisi suhtautua kevyemmin. Jos on yksin pyhän, on yksin. Jatkaa siitä eteenpäin eikä ylianalysoi. Jaksaa tehdä enemmän jotain millä taistelee yksinäisyyttä vastaan. Mutta nyt se on sitä että ylianalysoin kaiken ja olen toisaalta liian väsynyt tekemään suunnitelmia, mutta toisaalta liian ahdistunut yksinäisyydestä että pystyisin rauhoittumaan.

    Luin muuten kaikki tekstisi läpi ja haluaisin kysyä, millaiset oireet sulla sai varoituskellot soimaan kun hakeuduit ennen sairaslomaa lääkärille ja päivystykseen?

    1. Kiitos kommentistasi! Ajatuksesi kuulostavat hyvin tutuilta.

      En itse olisi ehkä osannut ottaa oireitani niin vakavasti, mutta siskoni käytännössä pakotti minut lääkäriin. Kärsin pahasta unettomuudesta sekä ahdistuksesta. En esimerkiksi pystynyt syömään töissä lounasta koska minua ahdisti ja oksetti. Mietin myös, että olisi helpompaa jäädä auton alle, ettei tarvitsisi kestää näitä tunteita. Minulla ei ollut voimia tehdä mitään paitsi raahautua töihin ja maata sängyssä kaikki illat ja viikonloput. Näin jälkikäteen katsottuna olisin toivonut, että olisin hakenut apua aikaisemmin. Kehoitan kaikkia hakemaan apua heti kun tuntuu, että omat voimat ei riitä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *