1-vuotias

Meillä on juhlittu 1-vuotiasta sankaria jo pariin otteeseen. Ensin Ylläksellä, sitten eilen täällä kotosalla. Vielä olisi muutamat kemut edessä. Onkohan tämä joka vuosi tällaista?

Eipä sillä, kyllä tätä kelpaa juhliakin. Vauvavuosi on takana, ja millainen vuosi se olikaan! Pikkuisesta pötkylästä on kuoriutunut ihan oikea pieni tyttö, joka kävelee, leikkii, tanssii ja hassuttelee. Joka ymmärtää jo ihan käsittämättömän paljon asioita, vaikkapa laita pallo koriin tai vie nalle isille. Tai sellaisia sanoja kuin kisupossu ja huuhkis. Ja toisaalta ei ota kuuleviin korviinsa epämieluisampa määräyksiä, kuten ei saa koskea pistorasiaan! ja ei saa avata kaappia!, vaikka ihan varmasti ymmärtää. Joka on oppinut kiipeämään alas sohvalta, vaikka ei osaa vielä kiivetä sohvan päälle. Joka osoitti minua eilen ja sanoi iloisesti ÄI-TII! (Tosin äitiä on jo kuultu yleissanana vähän milloin mihinkin liittyen, joten en tehnyt tästä vielä suurta numeroa.)

Juhlinnan sivutuotteena on sitten tullut herkuteltua aika reilusti, ja lisäksi Lapissa nautitut munkit ja kaakaot (ilman taukomunkkia ei vaan voi hiihtää!) kiristävät sen verran vyötäröllä, että on tullut taas aika tiukentaa linjaa herkuttelun suhteen. Helpoimmalta toimenpiteeltä tuntuu vaan vetää hetki täysin herkutonta linjaa, se kun tuntuu itselläni parhaiten toimivan. Kuukausi on sopivasti niin lopuillaan että voisin tässä vaiheessa hypätä mukaan herkutonta helmikuuta viettävien kelkkaan. Josko tässä sinne ensi viikonlopulle selviäisi ilman sokeripommeja. 😉