Hiihtokoulussa

Hiihtoharrastukseni koki eilen yllättävän onnenpotkun, kun päädyin kaverin kautta oikein ammattilaishiihtäjän oppiin!

Meitä oli ryhmässä pron lisäksi vain neljä, joten yksilökohtaista opastusta oli tarjolla mielin määrin ja voi pojat, että se tuli tarpeeseen. Puolentoista tunnin aikana käytiin läpi niin tasatyöntö, vuoropotku kuin vuorohiihtokin, ja säädettiin sekä isompia linjoja että pienempiä juttuja. Yritin tietysti kuunnella ammattilaisen neuvoja tarkkana kuin porkkana. Aluksi tekniikoita harjoitellessa tuntui, etten olisi koskaan ollut suksien päällä – ja seuraavassa hetkessä taas tunsin tekeväni elämäni parasta hiihtosuoritusta. Meillä oli ihan mahtavan mukavaa! Koin monta ahaa-elämystä ja toivotaan, että ainakin muutama keskeinen juttu jäi mieleen pysyvästi.

Tasatyöntö oli tekniikoista minulle haastavin ja vaati kaikkein eniten ajatustyötä (ja mitä enemmän yritti ajatella, sitä vaikeammalta se tuntui…). Piti muistaa käyttää vatsalihaksia, pakaralihaksia ja koko kehon painoa – ei suinkaan vain ojentajia ja hartialihaksia (hups!). Tasatyöntö vuoropotkulla taas tuntui itselleni luontevimmalta. Kevyt niiaava liike tuli kuin itsestään ja rytmi oli helppo löytää. Potkaisevan jalan vieminen kevyesti eteenpäin juuri ennen potkua tuntui kuitenkin ihan mahdottomalta, mutta tämä oli ilmeisesti paljolti kiinni pidosta. Vuorohiihto tekniikkana oli ehkä se, joka koki suurimman parannuksen omalla kohdallani. Keskeisin oivallus oli lantion pitäminen ylhäällä suksien päällä – pieni juttu, mutta niin ratkaiseva! Tämä vaikutti selkeästi sekä pitoon että sitä kautta potkaisun voimaan.

Ihan kaikkein eniten omaan hiihtooni tekniikasta riippumatta vaikutti kuitenkin vähän hassulta tuntuva juttu: käsien puristuksen höllääminen. Nykysauvathan pysyvät kädessä kiinni melkein pitämättäkin, joten sain ohjeistuksen päästää sauvoista melkein kokonaan irti kun kädet ovat alhaalla ja takana. Ja kas, mitä tapahtuikaan! Hartiat rentoutuivat, koko yläkroppa rentoutui, koko nainen rentoutui. Hiihtoon tuli ihan erilaista irtonaisuutta, sen todella tunsi.

Suosittelen todella lämpimästi edes tunnin tekniikkaopastusta kaikille itseni kaltaisille, vuosien jälkeen ladulle palaaville wannabe-hiihtäjille. Kunhan vain saisin pidettyä pro-vinkit mielessäni ensi viikon Lapin-matkaan asti…