Löhölauantain polvipulma

Vietän täällä jälleen kerran villiä lauantai-iltaa sohvalla loikoilun merkeissä. Tänään se kyllä tuntuu erityisen mukavalta, sillä olin eilen aivan poikkeuksellisesti yöjalassa! Kävimme ystäväporukalla oikein Turussa saakka viettämässä iltaa, ja kotiinpaluu venyi niin myöhäiseksi, että tänään olen ollut melko nuutunutta naista. Sen kuitenkin kestää, sillä tätä ei todellakaan tapahdu usein.

Humputtelusta seuraava uupumus on tunnetusti ihan oma taiteenlajinsa, ja olen ottanut tänään kaikki keinot käyttöön päästäkseni takaisin elävien kirjoihin. Tällä kertaa se on tarkoittanut miehen tekemää pizzaa ja tsatsikia (myös yhdessä, kokeilkaapa! Välimerellinen liitto toimii yllättävän hyvin!), kuningatarsmoothieta antioksidanttien toivossa sekä piristävää ulkoilua hyisessä vesisateessa – viimeiset välttämättömät hankinnat lähestyvää lomaa jälkeen jäivät yllättäen taas viime tinkaan. Mielen piristystä olen saanut edelleen noista nyt niin herttaisesti rupsahtamaan alkaneista ruususista.

Väsymysta kurjempi juttu on tänään kuitenkin ollut kenkkuilemaan ryhtynyt polvi. Se suutahti alunperin reilu kuukausi sitten Lapin-lomamme alla, kun onnistuin vääntämään sen rappusissa kulkiessani. Ylläksellä se protestoi hiukan laskettelua, mutta on sen jälkeen ollut hissuksiin – aina tähän saakka. Nyt se  rutisee ja natisee, naksuu ja paukkuu, tuntuu pinkeältä ja kiristävältä. Ulkoisesti mitään turvotusta ei näy eikä polvi ole varsinaisesti kipeä, vaan enemmänkin arka. Harmittaa vietävästi – mitä tämän kanssa nyt uskaltaa tehdä?

Jos polvi vain sallii, ajattelin kuitenkin huomisaamuna suunnata jälleen kahvakuulailemaan. Myöhemmin päivällä on luvassa brunssi, joka on ehdottomasti yksi parhaista tavoista viettää sunnuntaita. Ah, odotankin jo oikein innolla huomista ja sitä, että sen myötä saan jättää tämän väsyneen olotilan taakseni.

Rentouttavaa viikonloppua!