Tätä et tiennyt minusta: ystäväkirjahaaste

Heh, luvassa ei kuitenkaan ole meheviä paljastuksia, vaan aika tavallista arkista löpinää. Sain tovi sitten haasteen Tässä elämä on -blogin Kirsikkaiselta vastata 11 kysymykseen itsestäni. Onhan haasteeseen toki vastattava! Koska kaikkien kysymysten aiheet eivät liity suoraan siihen, mistä täällä blogissani yleensä jorisen, tulee ehkä samalla kerrottua jotain uutta itsestäni.

Kysymyksiin vastaillessa tuli elävästi mieleen ne ala-asteen ystäväkirjat – tykkäsinkin aina täytellä niitä! Mutta nyt asiaan:

Lempiarkiruokasi? 

Lounaalla ehdottomasti sushi ja erilaiset salaatit. Jos lounastan kaupungilla, käyn aika usein sushilla, jos se vaan sattuu lounaskaverille sopimaan. Viimeksi eilen pääsin siskon kanssa Kämpin Zen Sushin maukkaille lounassusheille, nam!

Yleensä lounastan kuitenkin täällä kotioloissa, ja silloin peruslounaani on jämäsalaatti. Kokoan siis salaatin niistä aineksista, mitä kaapista sattuu löytymään – yleensä sieltä löytyykin vaikka mitä, vaikka aluksi tuntuu että kaapit huutavat tyhjyyttään. Yhdistelmistä tulee kyllä välillä aika mielenkiintoisia. Kerran erehdyin jakamaan kokoamani luomuksen Instassa (vieläpä erityisen tyytyväisenä aikaansaannokseeni), mutta jostain syystä mm. kananmunaa ja omenaa sisältävä yhdistelmä herättikin vastustusta ystävieni keskuudessa. Sittemmin olen pitänyt nämä makuelämykset omana tietonani. 😀

Miehen tultua töistä kotiin teemme yhdessä ruokaa, ja varsin usein meillä syödään tosi perinteisiä kotiruokia. Yleensä yritämme tehdä ruokaa, joka maistuisi myös pienimmälle syöjälle – vaihtelevalla menestyksellä. Näistä suosikkini ovat makaronilaatikko, pasta eri kastikkeilla, keitot, uunilohi… Ai niin, pitikö tässä mainita vain yksi ruoka?

Suosikki erikoiskahvisi kahvilassa, vai ihan tavallinen? 

Lattemamman suosikkikahvihan on luonnollisesti se latte. Pahvimukillinen tulee napattua mukaan aika usein erityisesti puistoon mennessä – vastapäisen Story-kuppilan ihana aamuvuorolainen taitaa nykyisin tunnistaa minut, naapurini ja lapsemme jo kaukaa. Eilen tutustuin Storyssa flat whiteen, joka on kuin latte mutta ilman vaahtoa, siis vielä runsaammalla maidolla. Tykkäsin!

Kuitenkin silloin, kun tilaan kahvin lisäksi myös jotain syötävää, valitsen kyytipojaksi useimmiten ihan tavallisen suodatinkahvin.

Kallein ostoksesi lähiaikoina?

Olemme etsimässä uutta kotia (kaksio alkaa käydä meidän remmille turhan pieneksi), mutta vielä ei ole löytynyt – olisipa ollut hauskaa saada vastata tähän että ”asunto”. Todellisuudessa kalleimmat ostokset viime ajoilta ovat ne matkarattaat muksulle, ja minirattaat ovat kyllä olleet jokaisen euron arvoiset. Viimeksi ne olivat meillä mukana viime viikonloppuna Tampereella, ja olipa mukavaa pakata autoa, kun arkirattaamme eivät olleet siellä viemässä puolta koko takakontin tilasta.

Jos saisit valita jonkin asian (pieni tai iso), jonka tekisit nyt toisin, mikä se olisi? 

En oikeasti haluaisi muuttaa mitään isoja tapahtumia elämässäni. Niiden seurauksenahan olen päätynyt tähän nykyiseen elämäntilanteeseeni, jossa olen enemmän kuin tyytyväinen! Aina välillä mietin, miten pienestä kaikki on kiinni ja yksi asia on johtanut toiseen: esimerkiksi, jos en olisi päässyt sisään opiskelupaikkaani juuri sinä vuonna, en todennäköisesti olisi tavannut nykyisiä parhaita ystäviäni, joiden kautta tapasin vuosia myöhemmin mieheni, jonka kanssa olen nyt naimisissa ja perustanut perheen…

Pienempiä asioita voisin sen sijaan muuttaa useampia! Jos olisin viitsinyt käydä koko talven lenkillä, miten hyvin juoksu nyt kulkisikaan? 

Onko sinulla joku erityinen haaveammatti? Mikä? 

Pienenä halusin olla joko opettaja (taisin inspiroitua Vihervaaran Anna -kirjoista, ah) tai kirjailija (upeat hevosaiheiset romaanini ovat toivottavasti vielä tallessa jossain äidin pöytälaatikossa…). No, en ole kumpikaan eikä nykyinen työni – markkinointitehtävät kosmetiikka-alalla – taida olla edes lähellä. Tykkään kuitenkin työstäni ihan tosi, tosi paljon ja oikeastaan koen kuitenkin päätyneeni toiveammattiini, vaikken sitä silloin lapsuudessa osannutkaan nimetä. 

Suurin paheesi? 

Tarpeeton viivyttely pienten arkisten asioiden hoitamisessa – esimerkiksi kampaaja-ajan varaaminen on jotenkin aina ihan ylivoimaista! Usein saankin se tehtyä vasta siinä vaiheessa, kun katastrofi on jo käsillä ja joudun menemään pipo päässä kampaajan tuoliin. Jostain syystä välillä tulee viivyteltyä myös mukaviin asioihin ryhtymistä: nytkin kävin tsekkaamassa pari blogia ja Facebookin ennen kuin sain aloitettua tämän postauksen kirjoittamisen… :D

Mitä eniten toivot/odotat tulevaisuudelta? 

Tällä hetkellä toivon, että löytäisimme uuden kodin! Ennustan kuitenkin, että helppoa se ei tule olemaan, sillä nykyinen kotimme on mielestäni aika ihana (voi kun saisin taiottua tänne yhden makuuhuoneen lisää!). Kriteerit ovat siis korkealla.

Lisäksi odotan – pienellä jännityksellä – sitä, että palaan kesän jälkeen töihin ja lapsi menee hoitoon. Se on samaan aikaan mahtavaa ja haikeaa!

Suhteesi liikuntaan? 

Liikunta kuuluu kiinteästi elämääni. Kun liikun, voin paremmin. Jos taas en urheile pitkään aikaan, olo lössähtää ja tuntuu, että energiatasokin on paljon matalampi.

Omalla kohdallani liikunta on myös se alkuun sysäävä voima kaikkiin muihin terveellisiin elämäntapoihin: kun liikun säännöllisesti, tulee syötyä terveellisesti ja huolehdittua paremmin esimerkiksi riittävästä unen saannista (sen, minkä tuon yksivuotiaan ehdoilla pystyy) ja kehonhuollosta. Kun tulee kausia, jolloin en ehdi urheilemaan, kaikki muukin alkaa repsahtaa – en oikein ymmärrä, miksi! Tiedän, että olo pysyisi ilman liikuntaakin parempana jos tsemppaisi niillä muilla osa-alueilla vaikka ei aina ehdikään urheilla. Mutta näin se vaan menee. Onko kellään muulla samaa?

Mihin mieluiten käytät/käyttäisit vapaa-aikasi? 

Ah, niin moneen asiaan, että kun kaivattu vapaahetki sitten koittaa, on oikein vaikeuksia päättää mitä tekisin, jotta saisin siitä mahdollisimman paljon irti. Tämä valinta on välillä jopa pieni stressin aihe mulle! :D

Ykkösjuttuja ovat ehdottomasti urheilu (on huippua päästä salille tai lenkille tai joogaan ihan issekseen), ystävien tapaaminen ilman lasta (se tunne, kun saa kerrankin istua rauhassa kahvilla/ravintolassa ja oikeasti ehtii keskeytyksettä kuuntelemaan, mitä toinen sanoo) ja löhöily – välillä on ihan parasta makailla yksin sohvalla lehden tai vaikka Netflixin parissa.

 

Ihailemasi/kunnioittamasi henkilö?

Ihailen ylipäätään sellaisia ihmisiä, jotka ovat ystävällisiä, lempeitä ja empaattisia toisia ihmisiä kohtaan ja tulevat toimeen kaikkien kanssa ilman, että menettävät käsityksen siitä keitä itse ovat ja mitä haluavat. Näitä henkilöitä on onneksi myös omassa lähipiirissäni, joten voin ihailla ja ottaa oppia.

Paras asia juuri nyt?

Tämä arki sellaisena kuin se juuri nyt on. Tehtyäni päätöksen töihin paluusta ensi syksynä, tämän hoitovapaan rajallinen kesto konkretisoitui ja aloin nauttia näistä vapaista päivistä kotona lapsen kanssa ihan uudella tavalla. Mitä luksusta onkaan, että saan istua hiekkalaatikon reunalla kevätauringon lämmittessä selkää! Tai hassutella lapsen kanssa iltapäivällä olohuoneen lattialla. Tai lapsen nukkuessa päikkäreitään nostaa itse jalat sohvalle, juoda kupin kahvia ja kuunnella hiljaista kotia (paitsi näin kesän tullen myös tietyön ääniä ikkunan takana, kuten juuri tällä hetkellä…). 

Ihan kokonaan homma ei kuitenkaan ole romantisoitunut – sata kertaa päivässä toistuvat pöydän pyyhinnät, tiskikoneen tyhjennykset ja vaatekasojen selvittelyt tai ainainen taistelu ulkovaatteiden pukemisen kanssa eivät vieläkään tunnu fantastiselta. Mutta eivät myöskään niin ankeilta, kun tietää, että ne jatkuvat sellaisenaan enää vain pienen hetken. 

Ihan parasta on myös lähestyvä kesä, joka konkretisoituu päivä päivältä vihreämpien puiden, maasta puskevien kukkien ja lämmittävän auringon myötä. Ihan kohta päästään kunnolla nauttimaan kaupunkikesästä, mökillä olosta – ja pieni matkakin on juhannuksen jälkeen suunnitteilla. Eihän tästä elämästä voi kuin nauttia! :)

facebook / bloglovin / blogipolku