Alkuviikon olennaiset
Urheiluja on alkaneelta viikolta turha alkaa listata, niitä kun ei ole – koska flunssa (onneksi jo paranemaan päin). Kaikkea muuta ollaan kyllä puuhattu. Tässä viime päivien olennaisimmat.
Lähileikkipuiston hiekkalaatikkoa on kulutettu ahkerasti ihan jokaisena päivänä. Tytön puistossa viihtymiseen on vaikuttanut ihan oleellisesti kaksi toisiinsa liittyvää asiaa: lämpimämpien kelien mahdollistamat ohuemmat lapaset, joissa jopa tämä äiti onnistuu ujuttamaan pikku peukalon oikealle kohdalle, sekä ymmärrys hiekkalelujen hienoudesta.
Uuden haalarin käyttöönotto on myös selkeästi poistanut kaiken sekaannuksen puistossa pyörivien muiden aikuisten keskuudessa. Tyttöä ei enää luulla pojaksi, kuten kävi aika usein sinisessä talvihaalarissa. Eipä se mitään haitannut, mutta vähän huvitti joka kerta.
Äiti taas ei näköjään pääse eroon noista jalkaan kiinni kasvaneista urheilutrikoista. Ne on vaan niin hyvät leikkipuistohousut! (Ja kaupunkihousut ja kyläilyhousut… Eikös treenivaatteet ole nykyisin ihan salonkikelpoisia?)
Olen herkutellut ihan älyttömän hyvillä välipaloilla – puolukkatuorepuurolla, omena-avokado-mustikka -salaatilla ja (flunssan karkottamisen toiveissa) c-vitamiinipommi-smoothiella tyrneistä ja mansikoista.
Alan uskoa, että kevät on ehkä vihdoin tullut jäädäkseen. Pipo oli vielä tänään päässä leikkipuistohommissa (myönnetään, se oli vähän liikaa), mutta nilkat uskalsin paljastaa jo alkuviikosta! Puissa ja pensaissa alkaa näkyä vihreää, ja vastapäisen kukkakaupan tarjonta on päivä päivältä houkuttelevampi.
En pääse flunssan takia treenaamaan, mutta olen putkirullaillut sitäkin innokkaammin. Tässä yritin ottaa reipasta selfietä ”katsokaa nyt kun olen täällä heti aamutuimaan pirteänä ja virkeänä kehonhuoltohommissa” -hengessä. Siis selfietä, yksin. No ei onnistunut.
Ihanaa loppuviikkoa!