FriYAY!

Perjantai!

Oli muuten sataprosenttisen oikea päätös palata töihin tekemään 80-prosenttista työaikaa. Olen töissä maanantaista torstaihin, näin perjantaisin nautin päivän verran hoitovapaan – no, vapaudesta.

Kun lapsen kanssa ei enää vietä kaikkea aikaansa, tuntuvat nämä perjantaipäivät yhdessä todelliselta luksukselta. Aamuisin olemme hitaita, mutta pääsemme lopulta lähipuistoon. Käymme kaupassa hakemassa lounastarvikkeet, ehkä heittäydymme ihan hurjiksi ja käymme vielä pullakahveilla ennen lounasta. Ei se aina ole niin justiinsa.

 

Päiväuniaikaan istun sohvalla ja ihmettelen toimettomuutta, kurkkaan ehkä salaa pari työmeiliä.

Iltapäivällä ulkoillaan taas, tai sitten ei. Fiiliksen mukaan.

Jokaisena perjantaina töihin paluun jälkeen olen ihmetellyt, miten lokoisaa meillä onkaan kotona kaksin tytön kanssa. Ehkä se on juuri kriittisesti karttunut pieni ikä, ehkä päiväkodissa kohentuneet itsenäisen leikin taidot, ehkä asennoidun itse yhdessä olemiseen eri tavalla kun se ei ole enää itsestäänselvyys. Puuhailemme välillä omiamme, välillä yhdessä, en jaksa stressata, onko olemisemme riittävän kehittävää ja virikkeellistä. Tämän päivän tavoite on rentoutuminen.

Molemmista on ihanaa, kun saa olla toisen kanssa kotona, ilman aikatauluja ja kiirettä. Minä unohdan työasiat, tyttö saa rauhassa palautua päiväkodin huiskeista. Leppoisan päivän jälkeen edessä on vielä koko viikonloppu.