Herkuttelu sallittu?
Onnekseni en ole niin karkin perään, joten tämä Roobertin Herkun mainoskyltti Viiskulmassa ei vieläkään ole käynyt liian houkuttelevaksi.
Syömiseen ja yleiseen hyvinvointiini liittyvä asia, jonka kanssa eniten pähkäilen, on ehdottomasti herkuttelu. Herkut (tässä siis suklaa, jätski, leivokset, karkit) ovat ihania ja mielestäni kuuluvat elämään, mutta kohtuuden rajoissa. Ja siinäpä se pulma onkin! Sanoisin niin mielelläni nautiskelevani silloin tällöin, aika harvoin, rivillisen suklaata tai juuri leivotun korvapuustin muuten-niin-terveellisen (haha) ruokavalioni vastapainoksi ja sitten taas palaavani tyytyväisenä pelkän lehtikaalin ja siipikarjaproteiinin pariin seuraaviksi päiviksi, mieluimmin viikoiksi.
Harmillisesti oma todellisuuteni on enemmänkin kaikki-tai-ei-mitään -meininki. Rajallisen ajan totaalinen herkkulakko toimii kohdallani hyvin, on helppo kieltäytyä kaikista herkuista kun ei tarvitse edes miettiä ottaako vai eikö (jos alkaa miettiä, on ihan liian helppoa perustella itselleen, miksi ottaisi!). Mutta siis todella vain rajallisen ajan. Jos aika on pitkä, alkaa tahdonvoima väsyä ja lakon loppuaika kuluukin sitten suunnitellessa, mitä kaikkea saan syödä kunhan herkkulakko päättyy (tai jo aiemmin, jos kamelin selkä katkeaa). Järkevää!
Ilman rajoituksia taas tulee ihan liian helposti napsittua herkku siellä, toinen täällä, niin että lopulta herkuttelen (ainakin melkein) joka päivä. Millä tähän touhuun nyt saisi ryhtiä? Ihan askeesissa en halua elää, herkut kuuluvat elämään, mutta kerta viikossa olisi kyllä ihan riittävästi. Herkkupäivää olenkin kokeillut, mutta aika huonolla menestyksellä - samalla tavalla kuin totaalilakossa, tulee pitkin viikkoa mietittyä mitä sitten herkkupäivänä söisinkään ja sitten sallittuna päivänä tulee herkuteltua enemmän kuin tekisi oikeasti mielikään.
Paras yhdistelmä reilu vuosi sitten - Fit-lehti ja laskiaispulla. :D Puolustuksekseni voin vain sanoa, että olin juuri synnyttänyt!
Näitä pohtiessa tulee mieleen, että onkohan tämä mun suhde herkkuihin jotenkin ongelmallinen? :D Miksi joudun miettimään tätä näin paljon? Hyviä neuvoja kohtuulliseen herkutteluun otetaan vastaan!
PS. Instagram-tililtänikin, josta tämän postauksen kuvituskuvia kopsailin, löytyi ihan luvattoman paljon kuvia nimenomaan herkuista! Kerrankin oli oikein valinnanvaikeus, että mitäs kuvia tänne valitsisikaan... Mitään treeni- tai vihersmoothie-kuvia ei todellakaan löydy vastaavaa määrää! :D
Kommentit
Ei kuulosta ainutlaatuiselta tuo sinun ongelma. En kyllä kovin montaa naista tunne, jotka ei hinoitsisi kahvilassa porkkanakakkua tai söisi kotona suklaalevyä telkkarin ääressä. Se taitaa vain kuulua naiseuteen? :D hormoonit? Minkä tekosyyn tähän nyt keksis..
Totaalikieltäytyminen on mulla kans ainut oikea ratkaisu vaikka siltikin lipsun. Mutta muuten tämä touhu riistäytyisi vielä pahemmin käsistä. :D mutta otan kans vastaan neuvoja kohtuullisen herkutteluun!
*himoitsisi
Joo, tää on kyllä selkeästi aika yleismaailmallinen ongelma ja puhuttaa paljon myös omassa kaveripiirissä. Kieltämättä se totaalikieltäytyminen on helpointa ja toimivinta. Olis kuitenkin ihanaa välillä herkutella, silloin tällöin syötynä ne herkut maistuu vielä niin ekstrahyviltä! Miks tän pitää olla niin vaikeaa. :D
Ajattelin kokeilla nyt enemmän ns. terveellistä herkuttelua, löysin pari superherkullisen kuuloista raakakakun ohjetta ja yksi maistamani "suklainen" raakakaakaosta tehty banaanismoothie oli niin herkullista että vei kielen mennessään. Josko näistä löytyisi korviketta sokerisille herkuille. Mitään kalorittomia herkkujahan nämä ei tietenkään ole mutta ehkä kuitenkin ravitsemuksellisesti parempi vaihtoehto kuin päivittäiset sokeriöverit.
Jonkin verran on silti pakko saada herkutella myös perinteisillä herkuilla, erityisesti näin laskiaispullasesonkina! Katsotaan, josko tästä terveellisen + epäterveellisen herkuttelun kombinaatiosta löytyisi joku ratkaisu. :D
Omalla kohdallani olen huomannut totaalikieltäytymisen olevan ainoa toimiva ratkaisu. Siis makean suhteen. En vaan pysty syömään sokerisia herkkuja kohtuudella. Ja pahin on, että jos syön sokeria kahtena peräkkäisenä päivänä, sen jälkeen olen täysin koukussa, ja jos en saa joka päivä sokeriannostani, niin iskee itkupotkukiukku. Parempi jättää kokonaan väliin. Himot kuitenkin helpottavat melko pian, paitsi kerran kuussa iskevät sitten päälle täysillä, kierron mukaan...
Totaalikieltäytyminen on ehdottomasti helpointa ja toimivinta myös omalla kohdallani. Silloin ei tarvitse edes miettiä, nappaako kahvilassa pullan tai ostaako kaupasta suklaata. Ja kuten sanoit, kun siihen positiiviseen kierteeseen pääsee, niin sokerihimot helpottavat. Kuten tuossa yllä kommentoin, haluaisin kuitenkin jollain tavalla nautiskella herkuista aina välillä, ja ajattelin jatkossa testailla enemmän ns. terveellisiä herkkuja kuten raakakakkuja. Toki kalorittomia ne eivät ole, mutta eivät myöskään "höttöä" eli valkoista sokeria ja valkoisia jauhoja.
Blogisi muuten vaikuttaa todella kiinnostavalta ja inspiroivalta! Kävin pikaisesti kurkkimassa ja aion ehdottomasti lukea lisää. :)
Mä opettelin joskus yläasteella vähemmille herkuille sillä, että asteittain puolitin "sallittua" määrää (tyyliin koko suklaalevy -> puolikas -> 2 riviä jne.). Nykysin mulle ei ole mikään onglema syödä herkkuja kohtuudella, kuten yhtä kakkupalaa tai muutamaa palaa suklaata. Mä sanoisin että selkeä raja määrän suhteen (mutta sen puitteissa vaikka joka päivän) on hyvä kompromissi tahdonvoiman ja rajojen tarpeen välillä. :)
Hei tässähän voisi olla ideaa! Kiitti vinkistä, täytyypä testata jotain tällaista. Ongelmaksi kun muodostuu usein juuri se, että sitten kun saa herkutella, niin menee överiksi. Mutta ajatus vaikka parista suklaapalasta per päivä tuntuu aika ihanalta ja erittäin kohtuulliselta!
Kommentoi