Hyvän olon ABC
Mistä minulle tulee hyvä olo? Muiden blogeista saa usein kivoja ideoita, niin kävi nytkin. Between the raindrops -blogissa listattiin hetki sitten hyvinvoinnin aakkosia, ja sen innoittamana kävin heti miettimään omiani. Se olikin hauskaa puuhaa, joten halusin jakaa ne täälläkin.
Koska sporttiblogi, näkökulma on melko urheilullinen, toki listalla on mukana henkisen hyvinvoinnin palikoitakin. Millainen liikunta on se mun juttu, mistä oma urheiluskeneni rakentuu? Mistä pidän? Mistä saan virtaa ja energiaa arkeen?
Pidemmittä puheitta, omien hyvänolon aakkosteni ensimmäinen puolisko:
A – Astangajooga. Kaikista joogamuodoista astanga on ehdoton lempparini. Pidän sen fyysisyydestä ja dynaamisuudesta yhdistettynä rauhoittumiseen. Ainoa urheilulaji, jossa en koe suorituspaineita, lempeää mutta rankkaa treeniä melkein huomaamatta. Olen aikamoinen puristi, ärsyynnyn jos ohjaaja ilmoittaa että tällä kertaa tehdään vähän erilainen harjoitus. Haluan astangani just eikä melkein.
B – Bodypump. En ole käynyt bodypumpissa aikapäiviin, mutta se kiteyttää niin täydellisesti aktiivisimmat liikuntavuoteni 2004-2008, että se oli saatava listalle. Noihin aikoihin opiskelin, ja sen suoman vapauden vuoksi ehdin liikkua enemmän kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Ravasimme opiskelukavereideni kanssa SATSin ryhmäliikuntatunneilla, tyypillisin combo taisi olla pumppi + core. Ihan parasta oli aloittaa ”aamu” 10:30 alkavalla pumppitunilla (jonne juuri ja juuri jaksoi herätä) ja lähteä sen jälkeen koululle lounastamaan, ehkä luennollekin. Pumppibiisit ja kaikki sarjat osattiin tietysti ulkoa.
C – Chia-siemenet. Vaikka en ole erityisesti hurahtanut superfoodeihin, syystä tai toisesta chia-siemenet ovat löytäneet vakipaikan ruokakaapistani. Lisäilen niitä smoothieihin, jogurtin sekaan tai vaikka tuorepuuroon. Chia-vanukkaille en ole lämmennyt – jos joku tietää oikeasti hyvän reseptin, jonka suutuntuma ei ole sammakonkutumainen, niin saa jakaa!
D – D-vitamiini. Ainoa lisäravinne, jota säännöllisesti napsin purkista. Olin vuosia vakuuttunut, että se piti flunssat loitolla – kunnes viime vuoden aikana sairastin enemmän flunssia kuin pitkiin aikoihin ahkerasta D-tankkauksesta huolimatta. En kuitenkaan uskalla lopettaa…
E – Ehtiminen eli suunnitelmallisuus eli aikataulutus. Aivan välttämätöntä, jos aion ikinä päästä urheilemaan. Yleensä merkkailen omat treeniajat miehen kalenteriin viikoksi tai pariksi eteenpäin. Kun urheilut on aikataulutettu, niistä tulee pidettyä kiinni – tietää, että se on nyt tai ei koskaan.
F – Frendit. Ystävät ovat ihan mieletön voimavara. Olen älyttömän onnellinen, että omaan lähipiiriini kuuluu niin monta mahtavaa tyyppiä! Välillä tykkään myös urheilla seurassa – lenkki sujuu sutjakammin juttukaverin kanssa, ja treeneistä ei kehtaa luistaa jos ne on etukäteen sovittu yhdessä.
G – Game on! Myös minussa on rahtunen kilpailuhenkisyyttä. Urheillessa se voi olla hyvä asia ja tsempata parempiin suorituksiin – varmasti jaksan tehdä tämän sarjan loppuun kun tuo viereinenkin, varmasti pysyn tuon edellä juoksevan tahdissa. Toisaalta se myös stressaa – vain omaan suoritukseen keskittyminen voisi olla järkevämpää ja hedelmällisempää.
H – Hiihto. Löysin hiihtämisen riemun uudelleen todenteolla vasta näin aikuisiällä, ja viime talvena ostin vihdoin omat murtsikkasukset. Montaa hiihtokertaa ei olemattoman talven vuoksi ehtinyt tulla, mutta voi pojat, sitäkin enemmän kertyi intoa seuraavaan kauteen!
I – Irtiotot. Perusarki on musta ihan parasta, myös tämä pikkulapsiaika kaikkine säätöineen, vähine unineen ja päivästä toiseen toistuvine rutiineineen. Välillä kuitenkin pieni irtiotto tekee hyvää! Hetkinen omaa aikaa vaikka day span tai tyttöjen Tallinnan-reissun (luvassa ensi viikonloppuna!) merkeissä on nykyisin todellista luksusta.
J – Juoksu. Ihanaa, kamalaa, ihanaa, kamalaa, ihanaa… Kun kulkee, maailman mahtavin harrastus. Kun ei kulje, ihan hirveää tuskaa. Ehdottomana plussana kuitenkin matalan kynnyksen aloitus: tossut jalkaan ja ulos ovesta. En keksi montaa hyvää tekosyytä, miksei lenkille voisi lähteä.
K – Kävely. Jos ei jaksa juosta, voi onneksi välillä kävellä. ;) En varmasti ole koskaan kävellyt niin paljon kuin äitiysvapaan aikana. Lapsen nukuttaminen vaunuissa teki yhtäkkiä kävelylenkeistä merkityksellisiä, ja ihan huomaamatta tulee talsittua kilometrikaupalla. Mikäs siinä, raitista ilmaa ja loistavaa peruskestävyystreeniä.
L – Laitesukellus. Jostain käsittämättömästä syystä kokeilin sukellusta ensi kerran vuonna 2008, vaikka en sitä ennen edes erityisemmin pitänyt vedestä. Se olikin sitten menoa, ihastuin sukeltamiseen todenteolla. Ihan niin fanaattinen en kuitenkaan ole, että kävisin sukeltamassa täällä kotimaan sameissa ja viileissä vesissä – lämpöä ja kirjavia kaloja sitä olla pitää. Sukelluskertojen väliin kertyykin aina harmillisen paljon aikaa, kun räpylät odottelevat reissua lämpimämpiin vesiin.
M – Metsä. Koska olen kasvanut Kuopiossa Puijon juurella, tunnen oloni metsässä kotoisaksi. Pohjois-Savon maisemien lisäksi ihaninta luonto on mielestäni Kainuussa, jossa suvullamme on mökki. Kuhmon korpimaisemissa sielu lepää (sen minkä hyttysiltä pystyy).
N – Napa, oma. Urheilemaan lähteminen tuntuu useimmiten aika itsekkäältä, treeniaika kun on aina väistämättä pois perheeltä ja yhteisiltä puuhasteluilta. Toisaalta olen yleensä paljon, paljon paremmalla tuulella kun saan käydä hetkisen hikoilemassa ja tuulettamassa päätäni – näin ollen pieni itsekkyys on ehkä tässä kohtaa sittenkin yhteiseksi hyväksi.
Hyvänolon palaset O:sta Ö:hön sitten toisessa postauksessa! Silloin mukana myös ne hauskimmat kirjaimet eli W, Q, X, ja Z – saattepa nähdä, mitä näppärää olen niihin kehitellyt. ;)
Olin jo aikeissa tehdä tästä haasteen kanssabloggaajille, mutta 29:n kirjaimen tuumailu ja rustailu on aikamoisen aikaavievää puuhaa, joten en sitten kuitenkaan rohjennut. Heitänkin ilmoille vain yleisen haasteen, jospa joku nappaisi siitä kiinni vaikka kommenttiboksissa tai omassa blogissaan:
Mistä palikoista sinun hyvä olosi rakentuu?