Joulun odotusta pikku tontun kanssa
Vaikka täällä etelässä ei ole lumesta tietoakaan (viimeksi aamulla lapsi pomppi iloisena sadevaatteissaan polvensyvyisissä kuralätäköissä), alan olla jo sen verran joulutunnelmissa että laittelin olohuoneen ikkunalaudalle ensimmäiset jouluvalot.
En tosiaankaan ole niitä kovimpia joulufiilistelijöitä, jotka aloittavat joululaulujen kuuntelemisen ja kodin koristelun tontuilla viimeistään lokakuussa, mutta olen aina tykännyt joulusta ja ihan erityisesti sen odottamisesta. Tunnelmalliset valot, kauniit laulut ja ihanat tuoksut tuovat synkimpään vuodenaikaan paljon kaivattua lämpöä. Varsinaisten joulupäivienkin suhteen olen aika perinteinen: ne tyyppilliset jouluruoat, sukulaisten tapaaminen ja villasukat jalassa lahjakirjan ääreen sohvalle rauhoittuminen ovat omat joulunviettosuosikkini.
Varsinkin nyt lapsen kanssa huomaan kallistuvani enemmän ja enemmän perinteisemmän joulun kannalle. Siinä missä joskus aiemmin sentään saatoimme lähteä joulunpyhiksi reissuun, totesin juuri miehelleni että jatkossa aatto ainakin ollaan Suomessa. Tälle vuodelle ei kyllä mitään reissua ole tiedossakaan, vaan näillä näkymin vietämme joulua mökillä – toivottavasti siellä olisi lunta!
Lapsen myötä myös joulun odotus tuntuu jollain tavalla vielä aiempaakin ihanammalta. Viime vuonna tyttö oli vielä niin pieni ettei tajunnut hommasta mitään, mutta tänä vuonna aion ottaa ilon irti joulunalusajasta pikku tontun kanssa. Ainakin leivomme yhdessä pipareita, ehkä itsenäisyyspäivän tienoilla kuten omassa lapsuudenkodissani joskus tehtiin, ja koristelemme kotia jouluiseksi.
Tämän viikon sunnuntaina menemme seuraamaan Aleksin joulukadun avajaisia sekä Stokkan perinteisen jouluikkunan aukeamista. Joulukuun 13. päivä sunnuntaina puolestaan järjestetään perinteinen Seurasaaren joulupolku, jossa en ole vielä kertaakaan ollut mutta joka kuulostaa eläimineen, lauluineen ja lasten joulupuuroineen aivan ihanalta ja juuri sellaiselta, joka tyttöäkin kiinnostaisi.
Ennen joulua suuntaamme myös vielä Tampereelle anoppilaan, ja haluan ehdottomasti ehtiä siellä vierailemaan Tallipihan jouluun ja ehkä myös perinteiselle Tampereen joulutorille, jossa kävimme glögillä viime vuonnakin.
Näiden lapsiystävällisten tekemisten lisäksi aion myös pitää kiinni niistä ihan omista joulunalusperinteistäni. Tänäkin vuonna haluan ehtiä johonkin joulukonserttiin (mieluiten ehkä Ylioppilaskunnan laulajien), viettää perinteisiä tyttöjen pikkujouluja sekä tietenkin glögille Strindbergille ystävieni kanssa.
Enää kuukausi aikaa tähän kaikkeen – tässähän tulee kiire! Mitä joulunalustraditioita teillä on?