Käyn ahon laitaa… eli viikonlopun juoksut
Viikonloppuna pääsinkin lenkkeilemään keväisiin maalaismaisemiin! Olimme siis mökillä pihatalkoissa, tosin minun osuuteni painottui enemmän innokkaan pikku apulaisen vahtimiseen muiden huhkiessa hommissa. Katselin puuhia vähän kateellisena – painavien rojujen roudaaminen roskalavalle olisi ollut mitä parhainta hyötyliikuntaa! Onneksi onnistuin kuitenkin livistämään edes lenkille sekä lauantaina että sunnuntaina, olihan paikalla neljä aikuista tuota yhtä naperoa kohden.
Lauantai-iltana kävin vetäisemässä vähän vauhdikkaamman lenkin ja aloitin tämän kevään osalta myös vauhtikestävyysharjoittelun tekemällä lenkin keskivaiheilla lyhyitä spurtteja: 8 x 80 metriä maksiminopeudella, välit kävellen palautellen. Peruskestävyys on tietenkin juoksukunnon a ja o, mutta jos ja kun mielin päästä pinkomaan vähän sukkelammin, on pakko totuttaa kroppaa myös vauhdikkaampaan menoon. Intervalliharjoittelu on siihen oiva kaveri. Tällaisten superlyhyiden spurttien vetäminen oli muuten aika hauskaa! Sai pinkoa niin kovaa kuin kintuista lähti, ja muutamat ensimmäiset eivät tuntuneet melkein missään – ne loput kyllä sitten sitäkin enemmän…
Aurinkoinen iltalenkki sai juoksukärpäsen puraisemaan niin, että halusin päästä uudelleen lenkille heti seuraavana aamuna, vaikka sää olikin muuttunut radikaalisti hyytävän viileäksi ja tihkusateiseksi. Jalat olivat edellisillan huolellisesta venyttelystä huolimatta vielä jäykän tuntuiset, joten tyydyin suosiolla lyhyempään lenkkiin ja hitaampaan jolkotteluun. Kevyt hölkkäily taisikin edesauttaa edellisestä suorituksesta palautumista, nimittäin tänään jalat ovat olleet jo oikein vetreät.
Lenkkien myötä sain myös sen uuden juoksutakin oikein tuplatestiin. Tosin kyseessä on enemmänkin paita kuin takki, kovin kylmille tai tuulisille keleille se ei riittäisi. Näissä melko keväisissä säissä se kuitenkin toimi hyvin vaihtelemalla kerrostusta: lauantain lämpimässä illassa alle hihaton paita, sunnuntain viileässä aamussa pitkähihainen aluspaita. Ei tullut kylmä.
Eniten tykkään noista pitkistä hihoista peukaloaukkoineen! Tällaisena pitkänhuiskeana, pitkäkätisenä daamina melkein kaikkien takkien ja paitojen hihat ovat auttamatta vähän lyhyitä – mitä luksusta onkaan vetää tarpeeksi pitkät hihat kunnolla ranteiden päälle, erityisesti lenkin alussa kun on vielä vähän vilpakka. Eikä sekään haitannut, että takissa ei ole taskuja ja päälle sattui myös taskuttomat housut – näppäränä naisena keksi sujauttaa puhelimen hihansuusta sisään. Siinä se pysyi hyvin paikallaan koko lenkin ajan. (Avaimethan solmitaan taskujen puutteessa kiinni kengännauhoihin, jos ette tienneet.)
