Laji 13: karvapallon perässä
Tiedättehän, kun sanotaan, että jos jotain haluaa oikein paljon, niin sen saa kyllä järjestymään vaikka olisi kuinka kiire. No, ilmeisesti minä halusin oikein paljon päästä pelaamaan tennistä. Treffasin nimittäin ystäväni tennishallilla eilen aamulla kello 6.25.
Ajattelin, että puoli kuuden herätys olisi helppo nakki. Meillä kun yleensäkin herätään ajoissa ja viime aikoina tyttö on herännyt lähes poikkeuksetta jo 5.20 (aargh, mutta ei mennä siihen nyt). Eilen hän kuitenkin – tietenkin! – nukkuikin pidempään, ja oli kyllä aika työn ja tuskan takana vääntäytyä vällyjen välistä herätyskellon soidessa…
Mutta kuten yleensäkin, kun pääsin liikkeelle, unihiekat kaikkosivat silmistä ja oli hauska päästä juoksemaan pallon perässä. Tuli kyllä taas kerran todettua, että tennis vaan on vaikea laji. Ainakin, jos sen aloittaa aikuisiällä ilman mitään aiempaa palloilulajikokemusta. Ihaillen ja pikkuisen kateellisena katselimme viereisen kentän ”hiukan” kokeenempien pelaajien vaivattomanoloista pallottelua – meillä oli täysi työ saada pallo pidettyä kentän rajojen sisäpuolella!
Tunnin puolivitsikkään pallottelun jälkeen oli mahtavaa palata kotiin juomaan kahvia, päivän treenit jo hoidettuna. Aamuliikunta on ihan parasta!
Reippaat tennismimmit ja suloiset pallokoirat