Mitä ajattelin tänään

Olemme autossa matkalla Tampereelle anopin hoteisiin. Pimeällä moottoritiellä on aikaa ajatella, joten ajattelin listata sekalaisen viikon loppupuolen kunniaksi sekalaisen kokoelman ajatuksiani viime päiviltä (kuvituksena yhtä sekalaisia kuvia puhelimestani). 

Olen esimerkiksi miettinyt…

…voiko parsakaalia syödä liikaa (lapsi)? Tyttö vetäisi vaikka kokonaisen parsakaalin, jos antaisin. (Hän ei selvästikään ole supermaistaja.)

…voiko suklaata syödä liikaa (minä)? Tähän valitettavasti tiedän vastauksen. Olemme jotenkin ajautuneet miehen kanssa siihen, että meillä on kotona ihan koko ajan suklaata. Tai jätskiä. Ja jos niitä on, niitä syödään. Nyt sanoin, että tämän on loputtava – meille ei osteta enää herkkuja kotiin! Mistä pääsenkin seuraavaan aiheeseen…

…että vaikka ajattelen meidän syövän pääasiassa terveellisesti, lahjomaton todistaja eli puhumaan oppinut lapsi on narauttanut meidät jo muutaman kerran. Yhtenä iltana tilasimme pizzaa Woltin kautta, mitä teemme tietenkin vain aniharvoin. Paitsi että pizzalaatikot nähdessään tyttö alkoi innoissaan pomppia ja hoki ”pitsa, pitsa!”. Toinen kerta oli tänään kun nappasin hedelmäkorista mandariinin. Tyttö osoitti sitä ja huudahti ”pulla!!”.

…että silmä tottuu näköjään ihan kaikkeen. Myös niihin viiteen kirkkaanvihreään muuttolaatikkoon, jotka ovat edelleen purkamatta (minulla on hyvä syy! Niille tavaroille ei ole tilaa, ennen kuin saamme aikaiseksi ostaa keittiöön jonkinlaisen astiakaapin…). Oikeasti melkein hämmästyin kun ystäväni huomautti asiasta meillä käytyään. Minulle ne ovat jo osa sisustusta… Ja kätevää laskutilaa esimerkiksi isoille talouspaperi- ja vaippapakkauksille. Sisustuslehtiainesta, tiedän.

…miten hauskoja vapaita perjantaita tytön kanssa vietämmekään! Tänään kävimme kaupungilla asioilla, katsomassa Stokkan jouluikkunaa ja vielä sushilla. Tyttö söi omat ruokansa ja lisäksi puolet minun sushiannoksestani – miksi en ole vieläkään oppinut tilaamaan itselleni isompaa annosta? 

…että meille taitaa olla kasvamassa aikamoinen tahtodaami. Sanavarastoon on viime viikkoina tullut uutena sana ”itse” ja se on myös jatkuvassa käytössä… Äiti ei saisi auttaa pukemisessa, hampaiden pesussa, portaiden kävelyssä… En malta odottaa sitä varsinaista uhmaikää!

…että kyllä on elämä muuttunut lapsen saamisen jälkeen. Ennen olisin raskaan työviikon päätteeksi kellahtanut sohvalle viinilasin kanssa ja miettinyt että kyllä on rankkaa, huh huh, mutta onneksi on perjantai. Nyt seisoin viideltä pimeässä, tihkusateisessa leikkipuistossa ja ajattelin silti, että onneksi on perjantai.

Leppoisaa viikonloppua!