Voi jestas, mikä sunnuntai! Aurinko paistaa ulkona, mutta me lymyilemme vieläkin sisällä. Yöllä nukuttiin huonosti, aamulla herättiin ihan liian aikaisin eikä päiväunista ole tietoakaan. Mies on ollut jo monta päivää reissussa (kotiutuu onneksi tänään), flunssa vain jatkuu, ja olen aivan poikki. Yritän ryhdistäytyä, jotta saisimme vaatteet päälle ja pääsisimme ulos – se piristäisi varmasti. Sitä ennen tarvitsen kuitenkin ehkä vielä yhden kupin kahvia ja hetken tässä sohvalla…

Kuvat ovat viime sunnuntailta, jolloin fiilis ja energiataso oli vähän toinen kuin tänään. Olin ystäväni uudessa, upeassa kodissa tyttöjen brunssilla, jossa oli meidän neljän aikuisen daamin lisäksi kolme alle metrin mittaista neitiä. Niin isommilla kuin pienemmilläkin tytöillä oli niin hauskaa yhdessä! Lapselliselle(kin) brunssit ovat kyllä mitä mainioin tapa tavata ystäviä. Siinä missä pitkät ravintolaillat ja ex tempore -viinilasilliset töiden jälkeen ovat ehkä jääneet lapsiarjen höykytyksessä aiempaa vähemmälle, ovat hätiin tulleet viikonloppuaamupäivien pitkät tunnit. Kun joka tapauksessa herätään aikaisin, ei tunnu missään sopia treffit lauantaiaamuksi kello 10.

Meillä onkin useamman ystäväporukan kesken tapana brunssitella yhdessä melko säännöllisesti. Siinä missä aiemmin kokoonnuimme useimmiten ravintolassa, nyt tapaamme vuoroin kunkin kotona, ja jokainen tuo pöytään jotain. Tapa on todella toimiva, sillä vilkkaiden naperoiden kanssa pöydän ääressä istuminen pitkän kaavan mukaan ei vielä toimi. Nyt lapset saavat syötyään siirtyä puuhastelemaan omiaan, ja me aikuiset voimme jatkaa pöydässä niin pitkään kuin haluamme – täydellistä.

Tänäänkin minulla ja tytöllä piti olla ohjelmassa eräs brunssi, mutta se peruuntui viime hetkellä, joten yritämme nyt kehittää muuta tekemistä. Tällä tekemisen tasolla taidamme kyllä tyytyä leikkipuistoon, kaupassa käyntiin ja pyykinpesuun – ja yleisen mielialan kohottamiseen. Juuri nyt ottaisin mielelläni tämän sunnuntain tilalle tuon viime viikon sunnuntain, kiitos! Aika moni asia tällä hetkellä ärsyttää: tämä flunssa, joka ei tunnu paranevan vaan pahenevan. Tai lapsi, joka ei nuku yöllä, aamulla eikä päivällä. Tai edessä oleva pyykki- ja pakkausrumba ennen ensi viikonloppuna alkavaa lomaa. Mutta aika moni asia myös ilahduttaa: se, että edessä on tosiaan viimeinen työviikko ennen parin viikon aurinkolomaa. Se, että nukutukset uuteen lastensänkyyn ovat kuin ovatkin helpottuneet (siitä lisää myöhemmin!). Ja se, että tyttö sanoo aurinkolaseja aurinkosilmiksi. Naurattaa joka kerta. 😀

Taidanpa siis kaivaa meille molemmille aurinkosilmät tuolta laatikosta ja lähteä ulos nauttimaan keväisestä säästä. Ja sitten alkaa siihen pyykkihommaan.