Hiljaiselo blogin puolella viime aikoina on johtunut muun elämän kiireistä, ja muutaman viikon villin pyörityksen jälkeen päätin viime viikonloppuna ottaa näistä kiireistä ihan kunnon irtioton myös fyysisesti. Perjantai-iltana miehen työpäivän jälkeen pakkasimme laukut ja ajoimme mökille, jossa meitä vastassa oli säkkipimeä, syysmyrskyinen ilta (täällä kaupungissa syksyn pimeys ei ole mitään siihen verrattuna!), mutta sisällä onneksi lämmintä ja takkatuli.

Mitä kiireeseen ja stressiin tulee, omalla kohdallani alkaa olla tosi kyseessä siinä vaiheessa kun se alkaa vaikuttaa yöuniin. Illalla on vaikea nukahtaa kun sata ajatusta pörrää päässä, jos herään yöllä lapsen takia en enää saakaan unta kun alan miettiä seuraavan aamun to do -listaa. Usein maisemanvaihto on juuri se sopiva pieni irtiotto stressistä, jonka tarvitsen pystyäkseni lepäämään ja keräämään taas voimia. 

Kuten jo Instan puolella hekumoin, mökkiviikonloppuun oli ohjelmoitu lähinnä ulkoilua, lepoa, urheilua, hyvää ja terveellistä ruokaa sekä parasta eli oman perheen seuraa. Olin pakannut mukaan reippaasti urheiluvaatteita mutta lopulta kävin vain kerran lenkillä sunnuntaina, kun lauantaina vielä minipäikkärit veivät voiton (niin oikea valinta!). Pitkästä aikaa pääsin juoksemaan iki-ihaniin harjumaisemiin, joita opin kesän juoksuohjelmani aikaan rakastamaan: paras kohta on ylhäällä harjun päällä, kun vasemmalla puolella aukeaa Päijänne ja oikealla Vesijärvi – ja tiedän, että lenkin loppu on pääasiassa laskettelua alamäkeen… 😉

Levon, urheilun ja vähintäänkin riittävän ravinnnon lisäksi ihmeitä tuntui tekevän myös valoterapia. Kun tähän aikaan vuodesta on pimeää niin aamulla töihin mennessä kuin töistä palatessa, pitää ottaa viikonloppuna ilo irti jokaisesta pienestäkin valonpilkahduksesta. Ja niitähän riitti! Ainakin lauantaina, harvinaisen marrasauringon paisteessa tuntui että tämä ihmeellisen kaunis syksy ei lopu ikinä…

Energistä viikkoa & tsemppiä syksyn kiireisiin itse kullekin! 🙂