Toisin kuin eräs ihana ystäväni arveli, PT ei suinkaan viittaa sanoihin pulla time. 😀 Tässä yhteydessä tarkoitan sillä tietenkin personal traineria, jonka kanssa kävin viime viikolla treenaamassa – ensimmäistä kertaa ikinä! Tapaaminen jopa vähän jännitti etukäteen, kun en oikein tiennyt, mitä odottaa. Mutta voi vitsit, että oli hauskaa!

Aloitimme taustojen ja tavoitteiden kartoittamisella. Siis sillä, että minä höpöttelin ummet ja lammet aiemmasta liikuntataustastani ja selittelin edellisen vuoden vähäisiä liikuntoja ja vauvaväsymystä. PT kuunteli, nyökytteli ja teki muistiinpanoja. Sitten siirryttiin nykytilanteeseen ja tavoitteisiin, ja yritin antaa mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan alkuvuoden epämääräisistä treeneistäni. Jep, on kyllä tullut urheiltua, mutta ei kovin tavoitteellisesti eikä varsinkaan pitkäjänteisesti, vaan vähän sitä sun tätä oman fiiliksen mukaan. Nyt tuntuu, että on jo korkea aika saada hommaan jotain rotia ja myös lisänostetta. Tiedättehän, harder better faster stronger ja sitä rataa. 

Uskon, että ammattilaisen kanssa se onnistuu tuhat kertaa paremmin vain omassa hyvässä seurassani. Tietoa kyllä löytyy, mutta itsekurin ja pitkäjänteisyyden kanssa on vähän liian paljon tekemistä, jotta voisin luottaa kehittymiseni vain omalle vastuulleni. Tiedän kokemuksesta, että kesän matkojen, mökkeilyn ja muun epäsäännöllisen elämän myötä treenit jäävät helposti paitsioon ja syksyn tullen saan aloittaa taas melkein lähtötilanteesta.

Mutta ei tänä vuonna! Olin jo ennen tapaamista päättänyt, että jos yhteistyö PT:n kanssa tuntuu toimivan, olemme samalla aaltopituudella ja asiat ylipäätään loksahtelevat kohdalleen, niin sijoitan mielelläni jonkinlaiseen treenipakettiin. Ja niinhän siinä kävi, että treenaankin PT:ni kanssa koko kesän!

Luvassa on yhteistreenit kerran viikossa (jonka lisäksi yritän ehtiä käydä salilla toisenkin kerran viikossa). Koska nykyisessä elämäntilanteessani aikaa ei ole tuhlattavaksi, totesimme yhdessä että on turha lähteä hifistelemään esimerkiksi eristämällä treeneissä yksittäisiä lihasryhmiä – siihen ei nyt yksinkertaisesti ole aikaa. 

Ajankäytön kannalta ja muutenkin ehdottomasti tehokkainta on funktionaalinen treenaaminen. Siis liikkeet, joissa mahdollisimman moni lihasryhmä työskentelee yhtä aikaa. Hyvä puoli tällaisessa treenaamisessa on myös se, että kun laitteiden sijaan liikkeet tehdään vapailla painoilla (tai pelkällä kehonpainolla), voi treenin tehdä melkeinpä missä vaan. Myös siellä mökkipaikkakunnan vähemmän varustellulla salilla. Sopii minulle!

Jutustelun jälkeen ehdimme vetämään PT:n kanssa vielä pikaisen treenin. Olikin aika jännittävää treenata, kun joku vahtasi herkeämättä liikeratoja, tekniikkaa ja sitä, etten varmasti missaa yhtäkään toistoa. Omissa treeneissä kun niin saattaa joskus käydä, hmm… Pakko tunnustaa, että näyttämisen halu heräsi: minähän jaksan vetää tämän, ei tunnu missään! No kyllä tuntui, ja paljon. Ja vielä kaksi päivää sen jälkeen. En valita.

Eikä tässä vielä kaikki! Salitreenien lisäksi PT on luvannut räätälöidä minulle myös tavoitteellisen juoksuohjelman – ensimmäinen osa ohjelmaa kolahtikin jo sähköpostiini – ja sen tiimoilta on ehkä syksyllä luvassa jotain jännittävää. Siitä lisää myöhemmin!

facebook / bloglovin / blogipolku