Meidän vappu

DSC00928.jpg

DSC00940.JPG

DSC00906.JPG

DSC00921.jpgDSC00904.jpg

DSC00912.JPG

DSC00935.jpg

DSC00955.jpg

DSC00958.jpg

DSC00959.JPG

DSC00962.jpg

Olipas ihana vappuviikonloppu!

Juhlimme vappua tänä vuonna jo kolmatta kertaa lapsen kanssa, ja hauskaa oli jälleen huomata että ihan (no, melkein) samoista jutuista sitä haluaa ja voi pitää kiinni kuin ennen lastakin. Meille tärkeitä ja perinteisiä vappujuttuja ovat vappujuhlat ystävien kanssa, jonkinlainen brunssi sekä tietysti Ullanlinnanmäellä käynti vappupäivänä, varsinkin kun ihan tässä vieressä asumme. 

Aloitimme eilen heti tytön päikkäreiden jälkeen ystäviemme järjestämistä vappujuhlista, joissa oli paikalla ihanien ystäviemme lisäksi myös ilahduttavan paljon jälkikasvua. Hienoisen alkujännityksen jälkeen lapset innostuivat toistensa seurasta – sekä paikalla olleista kahdesta koirasta, joten vilskettä ja vilinää riitti aina siihen saakka kun kampesimme itsemme kotiin hiukkasen liian myöhään, tytön nukkumaanmenoajan jo kolkutellessa nurkan takana (villiä elämää!).

Vappupäivälle emme poikkeuksellisesti olleet tehneet tarkkoja suunnitelmia tai sopineet mitään kenenkään kanssa. Koska aamu valkeni ihanan aurinkoisena, suuntasimme heti aamukahville rantaan Mutterikahvilaan ja siitä leikkipuistoon. Kipaistuamme kotona tytön lounaspuuhissa suuntasimme jälleen ulos – tyttö alkoi päiväunille rattaissa, ja me lähdimme kohti Kaivaria. Mitään piknikiä emme tosiaan olleet sen kummemin suunnitelleet, mutta koska olimme liikkeellä kaksin (plus nukkuva lapsi rattaissa), oli helppoa kipaista nopeat piknik-eväät kahdelle kaupasta. Hurraa kauppojen vapautetut aukioloajat! Auringosta nauttiessa Kaivarin väenpaljoudessa, grillimakkaran tuoksuessa, skumppapullojen poksahdellessa ympärillä ja musiikin soidessa taustalla oli kyllä niin vappufiilis – ja kevätfiilis! Minulle kesän odotus alkaa aina vapusta.

Miten teidän vappu sujui?

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Lapset

Varastettuja hetkiä

image.jpeg

Kuten ehkä muistatte, olen perjantaisin hoitovapaalla lapsen kanssa kotona. Palasin kokopäiväiseltä hoitovapaalta töihin jo viime syksynä, ja siitä tuntuu olevan ikuisuus – työt ovat vieneet mennessään, päiväkotiarki viemisineen, hakemisineen, vaihtovaatteineen, lyhyine iltoineen rutinoitunut.

En oikeastaan enää kunnolla tavoita sitä hoitovapaalla olon olotilaa. Muistan siitä osia: tiskikoneen täyttöä, pöydän pyyhkimistä. Pitkiä lenkkejä rattaissa nukkuvan lapsen kanssa. Aamuja toisensa perään kun haimme naapurin kanssa isot kahvit Korkeavuorenkadun Storysta (taas yhden huonosti nukutun jälkeen) ja kärräsimme jälkikasvumme leikkipuistoon, jossa juttelimme kaikkea maan ja taivaan väliltä lasten lapioidessa hiekkaa. Iltapäivän valoa kotona, päiväuniaikaan katsottuja Netflix-sarjoja (Breaking Bad, Big Love…).  Vertaistukea ja kahvittelua ystävä-äitien kanssa milloin kenenkin luona (näin jälkikäteen ajatellen äitiysvapaani koostui ehkä 90-prosenttisesti kahvista).

image.jpeg

Se oli sitä arkea silloin, ja tavallaan muistan sen fiiliksen, mutta samalla tuntuu siltä että se tapahtui jossain eri elämässä. Paitsi joskus perjantaisin, kun tavoitan sen tunteen taas hetkeksi. Ehkä silloin, kun tulemme leikkipuistoon juuri kun päiväkodin lapset ovat jo menneet sisään ja puisto on tyhjä. Tai kun haen kahvin mukaan lähikuppilasta eikä siellä ole ketään, koska muut ovat jo töissä. Tai kun lapsi nukahtaa päiväunille kotona, ja menen hetkeksi makailemaan sängylle, ihmettelemään keskipäivän valoa ja hiljaisuutta.

Tai tänään, kun matkustimme tytön kanssa melkein tyhjällä bussilla Espooseen ystäväni luo. Seisoin leikkipuiston vapputapahtumassa kymmenien äitien ja lasten seassa, osana joukkoa. Haahuilin hetken kaupungilla toimettomana kun lapsi nukkui rattaissa ja puhelimeni oli korjattavana. Tuntui kiireettömältä. Toisaalta siltä, että aikaa on loputtomasti, ja toisaalta siltä, ettei sillä ole väliä koska tärkeintä on se että olen juuri nyt tässä. Juttelen tytön kanssa, autan pukemaan vaatteita, puhallan ja halaan pikku harmitukset pois. Päivän suurimpina päätöksiä ehkä seuraava ruokailu tai päiväunien ajankohta (nyt vai kohta). Aika onnellista elämää.

Ihanaa, rentoa viikonloppua kaikille!

Suhteet Oma elämä Mieli Vanhemmuus