Seitsemän syytä rakastua hiihtoon
Olen ollut niin iloinen siitä, että tänne eteläänkin saatiin tänä vuonna oikea talvi. Se nimittäin tarkoittaa, että olen päässyt avaamaan hiihtokauden! Tänä vuonna ei ole luvassa Lapin-reissua viime vuoden tapaan, joten on otettava ilo irti laduista täällä kotipuolessa, ja olenkin ehtinyt suksille jo muutaman kerran. Viimeksi viime sunnuntaina kävimme ystäväni kanssa kiskaisemassa pyhäaamun ratoksi kympin lenkin.
Siellä auringon valaisemassa, lumisessa metsässä sivakoidessani ehdin miettiä, miksi hiihtäminen onkaan niin mahtavaa.
Siispä seitsemän syytä rakastua murtsikkaan:
1. Tehokasta treeniä. Hiihtäminen on erinomaista kestävyysurheilua. Se kuormittaa koko kroppaa, joten on helppo saada hiki pintaan ja syke kohoamaan. Suosikkituntemukseni jokaisella hiihtolenkillä on tampata ylös jyrkkää mäkeä ja tuntea se polte reisissä ja pakaroissa… Viimeistään seuraavana päivänä tietää tehneensä!
2. …tai leppoisaa retkeilyä. Hiihdon hyviä puolia on, että rasituksen määrää on myös helppo säädellä. Verenmaku suussa rehkimisen sijaan voi halutessaan hiihdellä hitaammin ja ottaa iisisti. Ihailla maisemia, pysähtyä taukopaikoille.
3. Eväät. Edelliseen liittyen – pitkään hiihtolenkkiin kuuluvat aivan olennaisesti hyvät eväät tai taskuraha taukomajoja varten. Omat hiihtoherkkuni ovat ehdottomasti kaakao ja munkki. Terveellisempään pikatankkaukseen voi taskunpohjalle jemmata pähkinä-rusina -sekoitusta.
4. Luonto. Tutkitusti metsässä oleskelu vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin, laskee stressitasoa ja alentaa verenpainetta. Olen kotoisin Kuopiosta ja hiihtänyt pienestä pitäen Puijon kauniissa maisemissa, joten olo on metsässä suorastaan kotoisa. (Pakko kertoa, että aivan Puijon vierellä lapsuuteni asuneena joskus myös hiihdimme kouluun – tämä jaksaa naurattaa helsinkiläisiä ystäviäni aina uudelleen… :)) Yksi ihanimmista jutuista hiihtämisessä onkin juuri se, että tulee liikuttua luonnossa ylipäätään: lumisessa metsässä, tunturin rinteellä tai aurinkoisella järven jäällä.
5. Kerrankin ei ole kylmä. Ärsyttävimpiä juttuja talvessa on paleleminen. Hiihtäminen on onneksi sen verran lämmittävää puuhaa, ettei lenkin aikana takuuvarmasti tarvitse hytistä. On ihanaa kerrankin oleilla talviaikaan ulkona ilman, että joutuu palelemaan!
6. Talvi on ystävä, ei vihollinen. Tänään satoi koko päivän lunta, katselin sitä toimiston ikkunasta. Lämpömittari on ollut kymmenen pakkasasteen tuntumassa tai sen alapuolella jo pitkään. Sen sijaan, että olisin kironnut mielessäni sitä, että joudun taas kaivamaan auton lumesta ja raaputtamaan sen jäästä, puhumattakaan parkkipaikan etsimisestä keskustassa lumikinosten keskellä, mietin että jes – vihdoinkin tarpeeksi lunta, että saadaan kunnon ladut!
7. Helppoa ja halpaa. Alkuinvestoinnin jälkeen (jonkinlainen suksipaketti ja soveltuvat vaatteet) hiihtäminen on kokolailla ilmaista. Lisäksi suksille pääsee melkein mistä vain, kunhan lunta riittää – viimeksi lauantaina Kaivarinrannan Cafe Caruselin edessä tuli vastaan mies suksilla. Ihan kunnon latujakin löytyy pääkaupunkiseudulta satoja kilometrejä, esimerkiksi Oittaalta, Paloheinästä, Olarista, Leppävaarasta… Reittejä löytyy jokaiseen makuun ja jokaiselle kunnolle sopivia – hyviä vinkkejä hiihtopaikan valintaan esimerkiksi täällä.
Itse mietin vuosikausia aikuisiällä, pitäisikö ostaa sukset ja elvyttää taas hiihtoharrastus monen vuoden hiljaiselon jälkeen. Olen tosi onnellinen, että viimein viime vuonna otin härkää sarvista ja tein sen – tästä huumasta ei nimittäin ole paluuta! :)
Mahtavia murtsikkahetkiä!