Uusi lempparituoksu
Oikeastaan koko aikuisikäni olen kaihonnut omaa tuoksua. Sellaista, johon rakastuisin ehdoitta, joka ei muistuttaisi minua kenestäkään toisesta ihmisestä ja joka sopisi jokaiseen sesonkiin, vuodenaikaan, aamuun ja iltaan. Jota haluaisin käyttää vuodesta toiseen. Muutama ystäväni on siinä onnistunut: en voi välttyä ajattelemasta erästä opiskelukaveriani jos kaupungilla kulkiessani ohi häivähtää Carolina Herreran 212, tai yhtä läheistä ystävääni haistaessani jossain Ralph Laurenin Ralphin. Ihana kollegani taas on ottanut Lancômen La vie est belle -tuoksun nopeasti niin omakseen, että kerran huomasin hänen saapuneen töihin jo työpaikan tuulikaapin tuoksun perusteella.
Kymmeniä tuoksuja vuosien varrella läpi kahlattuani luulin jo löytäneeni omani, kunnes tuli raskaus ja ällötys kaikkia tuoksuja kohtaan, ja perään pikkuvauva-aika jolloin en kaivannut mitään ylimääräisiä hajusteita lähelleni huumaavaa vauvantuoksua lukuunottamatta. Näiden jälkeen se ihanaksi muistamani tuoksu ei ollutkaan enää niin ihana. Mikä pettymys!
Vuosien tuloksettoman etsiskelyn jälkeen olen kuitenkin nyt löytänyt vahvan ehdokkaan Hermès’n Un jardin sur le toit -tuoksusta, jonka mies toi minulle taannoin työmatkaltaan. Ihastuin välittömästi inspiraationsa Hermès’n Pariisin rakennuksen katolla sijaitsevasta puutarhasta inspiraationsa saaneeseen tuoksuun. Se ei ole liian tavanomainen tai helppo, vaan monivivahteinen ja mielenkiintoinen. Kevyt mutta ei liian, vihreä mutta ei liian.
Hiukan etevämmin tuoksua kuvaavat Hermès’n omat sivut:
”Un Jardin sur le Toit is a lively, edgy novella. This perfume describes a secret garden, nestled in the heart of the city in Paris. A hanging garden, perched on the roof of the house of Hermès, at 24 faubourg Saint-Honoré. An apple tree, a pear tree, a magnolia in the Paris air, along with a few self-seeded imposters, all making up this perfume of light and pleasure, enticing and full of laughter.”
Ihanainen kattopuutarha sulostuttaa nyt aamujani juuri sillä tavalla, kuin luottotuoksulta toivoinkin: joka kerta oikein odotan, että pääsen suihkimaan sitä ranteisiin suihkun jälkeen.
Onko teillä luottotuoksua vai vaihteletteko tilanteen mukaan?