Harvinainen lounas ja muuta ruoka-asiaa

Viime aikoina blogeissa on ollut paljon puhetta siitä, aiheuttavatko positiiviset hyvän mielen blogit kateutta ja ahdistusta lukijoissaan. (Katso esim tämä Eeva Kolun kirjoitus.) Voin itse tunnustaa, että kyllä joskus aiheuttavat, vaikka suurimman osan ajasta nautinkin ihanista jutuista ja kuvista. Oma heikko kohtani on ruoka.

Katson usein kaihoisasti, miten pienten lasten äidit väkertävät aamupalaksi pöytään hedelmävartaita, lounaaksi ties mitä kauniita salaatteja avocadolla ja parmankinkulla ja jälkkäriksi vielä marjasmoothiet. Oma lounaani tytön kanssa koostuu usein edellisen viikon pakastejämistä tai noutoruoasta. Ruoan valmistaminen tytön läsnäollessa on usein todella stressaavaa, sillä meillä iskee aina mystinen valtava nälkä siinä vaiheessa, kun ruokaa tulee näköpiiriin. Olen siis suosiolla jättänyt lounaskokkailut väliin, päivällinen hoituu usein helpommin miehen toimiessa viihdyttäjänä.

Tänään kuitenkin sain hetkellisen inspiraation valmistaa itselleni lounaaksi hyvin yksinkertaisen tonnikala-katkarapuleivän, ainekset kun sattuivat olemaan kaapissa. (Tytölle ei salaatti olisikaan kelvannut, kala ja perunamuusi ketsupilla olivat päivän sana). Voi sitä ilon tunnetta, minkä yksi kauniisti aseteltu ruoka-annos voi saada aikaan. Vatsaongelmaisena myös mahani kiittää, kun ruoka on hyvistä ja tuoreista aineksista ja sopivan kevyttä (okei, tässä tapauksessa tonnikala tuli purkista ja katkaravut pakkasesta, mutta tiedätte mitä tarkoitan).

Haluaisin tuntea tuon tunteen useammin. Tiedän, että avain hyvään ja helppoon ruokaan olisi se, että tarvittavia aineksia esimerkiksi erilaisiin salaatteihin olisi aina jääkaapissa. Olen kuitenkin hirveän huono suunnittelemaan ruokia etukäteen ja toisaalta tuntuu oudolta ostaa kaappiin kaikkea mahdollista, josta sitten ehkä joskus tekisi jotain. Ongelmia aiheuttaa myös lapsen ruokarajoittuneisuus. Hänelle kun monesti kelpaa vain se perusruoka pakkasesta. Mutta olisihan se mukava itse syödä vähän vaihtelevammin ja maistattaa tytöllä uusia ruokia, vaikka ne eivät hyväksyntää heti saisikaan.

Kertokaa, miten te muut hoidatte ruokahuoltoa, erityisesti päivisin lasten kanssa? Onko jääkaappinne sisältönä vain valo, vai koko lähitorin tarjonta?