Kävimme tosiaan vappuna tytön kanssa omilla vanhemmillani kylässä. Aurinkoinen sää kutsui leikkimään naapurissa olevaan leikkipuistoon. Puisto oli siinä jo minun lapsuusvuosinani. Tosin se on kokenut lähes täydellisen muodonmuutoksen ja kunnostuksen. Jäljellä on kuitenkin sympaattinen vanha liukumäki puiston nurkassa, jossa olen itse laskenut lukemattomat kerrat. Aikas ihanaa.

Vierailut omaan lapsuudenkotiin saavat usein muistoja heräämään. Varsinkin silloin, kun varastoa on siivottu ja eteeni tuodaan kasa vanhoja tavaroitani. En ole takertuja, suuren osan tavaroista raakkasin heti poistopinoon, mutta jäi jotain jäjellekin, kuten piirustuksia, kouluprojekteja, koruja ja vaatteita. Olen pitkään kerännyt pientä pesämunaa vanhoista vaatteistani. Sellaisia yksittäisiä erikoisia ajasta kertovia kappaleita, joista olen itse pitänyt kovasti. Tytöstäni on varmasti hauskaa vanhempana ihmetellä äidin outoja (tai superhienoja) kuteita. Niin minäkin tein.

Miten on, oletteko te säilyttäneet nuoruusvuosien muistoesineitä?