Lily

Kuulas

Kuulas
kuulas

Värejä maaliskuulle

Tässä vaiheessa talvea alkaa aina iskeä pieni epätoivo, sillä kaipaan värejä ja lämpöä niin, että se tuntuu melkein fyysisenä puutteena.

Samaan aikaan haluaisin kuitenkin oppia arvostamaan maaliskuuta ja elämään Suomessa jatkuvasti muualle haikailematta. Kokosin siis tähän postaukseen muutamia asioita, joilla olen pyrkinyt saamaan maaliskuuhun väriä.

  1. Pikkelöidyt vihanneksetTämä oli minulle talven suurimpia ruokaoivalluksia! Olen pikkelöinyt muun muassa punakaalia ja punasipulia, joista syntyy ihana lisäke ruokiin sekä vaikkapa vegaaninen leivänpäällys. Muutenkin haluan kuvitella mahdollisimman värikkäiden annosten luomisen olevan vastalääkettä tähän loskaiseen harmauteen.
  2. Vera Chytilova – Daisies (Sedmikrasky, 1966)

    Riemastuttava, outo ja feministinen elokuva kahden tytön kapinasta Neuvostoliiton miehittämässä, yhteiskunnallisilta normeiltaan ahtaassa Tsekkoslovakiassa. Chytilovà oli osa elokuvan niin kutsuttua uutta aaltoa, joka kapinoi klassisen elokuvan kapeita normeja vastaan luovilla tavoilla.

  3. Karoliina Hellberg (Didrichsenin taidemuseossa, 5.5. asti)
    Karoliina Hellberg – Ingrid (2017)

    Karoliina Hellbergin värikylläiset, tunnelmalliset ja salaperäisetkin teokset ovat väriterapiaa parhaimmillaan. Lisäksi Didrichsenin taidemuseo on jo paikkanakin vierailun arvoinen.

  4. Frantisek Kupka (Ateneum, 19.5. asti)
    František Kupka, Huulipuna II (1908) Centre Pompidou

    Tsekkiläisen abstraktion pioneeri Frantisek Kupka (1871 – 1957) on saanut Ateneumissa hienon retrospektiivisen näyttelyn, joka kartoittaa hänen maalaustaiteensa kehittymistä esittävästä kohti abstraktia värimaalausta. Hienosti kuratoitu näyttely on väripilkku maaliskuun koleudessa.

  5. Joao GilbertoBrasilialaisen Gilberton bossa nova lämmittää sisältä päin.

Lisäksi tärkeä seikka on tietenkin hemmottelu! Tähän sisältyy muun muassa itsetehdyt kasvonaamiot ja kuorinnat, neilikat sekä kakut.

Mukavaa maaliskuuta!

Vera Chytilovà – Daisies (1966)
Kulttuuri Hyvä olo Museot ja näyttelyt Höpsöä
kuulas

Turun kulttuurivinkit

Hei!

Olen pyöritellyt ajatusta blogin perustamisesta jo jonkun aikaa. Pohdin kulttuurin ilmiöitä, kirjallisuutta ja taidetta päivittäin ja jonkinlaisen julkaisukanavan perustaminen hajanaisille ajatuksilleni alkoi tuntua mielekkäältä.

Tällä hetkellä opiskelen taiteiden tutkimusta ja sukupuolentutkimusta Turussa, mutta asuin Helsingissä 18 ensimmäistä vuotta elämästäni. Lukion jälkeen ja ennen yliopistouraani ehdin asua niin Lontoossa kuin Firenzessäkin.Kirjoitan luultavasti myöhemmin jonkinlaisen esittelypostauksen, mutta ensin ajattelin antaa muutaman vinkin Turun kulttuuritarjonnasta.

  1. Turun Taidehalli (Vanha Suurtori)Turun taidekenttä kasvoi merkittävällä lisäyksellä vuoden alussa, kun Turun taiteilijaseura ja Valokuvakeskus Peri yhdistivät toimintansa ja ottivat käyttöön Vanhan Raatihuoneen tilat. Turun taidehalli on monipuolinen toimija, jossa näyttelyt vaihtuvat useasti, joten Turussa ollessaan kannattaa ehdottomasti piipahtaa paikan päällä. Myös sisäänpääsy on ilmainen ja näyttelykalenteri vaikuttaa erittäin lupaavalta.
  2. Hannaleena Heiska (Turun Taidemuseo, 19.5. asti)
    Hannaleena Heiska – Camouflage

    En ole vielä ehtinyt katsastaa tätä näyttelyä itse, mutta Hannaleena Heiska on mielenkiintoinen taiteilija, jonka teokset ammentavat populaarikulttuurista ja pohtivat muun muassa tieteen ja olemassaolon mysteerejä. Heiska maalaa vaativalla alla prima -tekniikalla, jossa maalaus on tehtävä kerralla valmiiksi.

  3. Lilli Haapala – Tutkimusmatkoja paikkoihin joita ei ole (B-galleria, 31.3. asti)
    Lilli Haapala – Tutkimusmatkoja paikkoihin joita ei ole

    B-galleriassa vasta avautunut näyttely, joka koostuu videoinstallaatiosta ja vie tutkimusmatkalle mielen tiloihin ja maapallon laidoille, on ehdottomasti vierailun arvoinen! Haapala tutkii erilaisia utopioita ja niihin liittyviä merkityksiä.

  4. Salla Tykkä (Wäinö Aaltosen museo, 19.5. asti)
    Salla Tykkä – Untitled

    Niiden, jotka ovat kiinnostuneita videotaiteesta, kannattaa ehdottomasti katsastaa Salla Tykän retrospektiivi WAM:ssa. Salla Tykkä on yksi Suomen keskeisimpiä videotaiteilijoita ja kansainvälisesti tunnettu. Teosten jännite perustuu dialogin sijaan tunnelataukseen ja Tykkä hyödyntää niissä elokuvien narratiivisia keinoja sekä arkistokuvaa ja haastatteluja.

(Lisäksi innostavia uutisia: WAM lanseeraa myös kansainväliseen nykytaiteenseen keskittyvän ohjelman WAMx nyt maaliskuussa. 2019 teemana on ihmisten ja muiden elämänmuotojen välinen rinnakkaiselo. Tämä on teema, joka on nyt erittäin ajankohtainen ja myös lähellä sydäntäni. Ohjelmiston aloittaa Vincent Moonin ja Priscilla Telmonin Hibridos -videoteos. Vaikuttaa kiinnostavalta!)

+ bonusvinkki, jos olette Helsingissä:

Kom-teatterissa menee parhaillaan Juha Hurmeen Making of Lea, joka on hulvaton ja ajankohtainen katsaus suomenkielisen teatterin syntyvaiheisiin. Kerronta ja näyttämöratkaisut olivat erittäin oivaltavia ja näyttelijät loistavia ja koko esitys oli vain niin hienosti toteutettu.

Avainsanat: , ,
Kulttuuri Oma elämä Museot ja näyttelyt