Lihan värinä

Lihan värinä

Vähän niin kuin televisiosta virallisesti seurataan vain Ajankohtaista ykköstä ja uutisia (ei esim. Ensitreffejä alttarilla), meillä katsellaan lähinnä laatusarjoja ja syvällisiä taide-elokuvia (ei esim. Magic Mike XXLää). Vitsi vitsi, sillä nähtävästi miesstrippareillekin on hetkensä. Ammattikuntaa tietenkään yhtään väheksymättä. Ensimmäisessä Magic Mikessä kiinnosti ennen kaikkea se, että ohjaajana oli peräti Stephen Soderbergh. Ja sekoilihan siinä myös […]

Hyvä vuosi

Hyvä vuosi

Koska en saanut aikaiseksi rustata perinteistä Rakkautta & Anarkiaa -tärppipostausta, tervehdin teitä tällä kertaa maanantaisella festivaalinjälkeispostauksella. Tämä oli hyvä vuosi, sillä kävin katsomassa kahdeksan elokuvaa ja ainoastaan yksi niistä oli jos ei nyt huono, niin melko yhdentekevä. Muut sen sijaan oli vähintäänkin mielenkiintoisia tai jopa suorastaan loistavia: Cannesin kultaisen palkinnon voittanut Dheepan, iranilaisohjaaja Jafar Panahin […]

Ihana Ingrid

Ihana Ingrid

Ingrid Bergman – Omin sanoin on kerrassaan ihastuttava elokuva, ei voi muuta sanoa. Samalla haikea ja kirpeäkin, vähän kuten Bergman itse. Dokkarista tekevät ainutlaatuisen erityisesti Bergmanin aikuisten lasten haastattelut sekä ohjaaja Stig Björkmanin haltuunsa saamat tähden henkilökohtaiset arkistot: kirjeet, kotivideot valokuvat ja nuoruuden päiväkirjat kertovat omaa tarinaansa. Elokuva on kiinnostava myös naisnäkökulmasta. Bergman oli kokeilunhaluinen, […]

Elää ja rakastaa Meksikossa

Elää ja rakastaa Meksikossa

Epäilen, että Espoo Cinén päätösnäytös saattoi viedä osalta elokuvanystävistä yöunet. Sen veran iloluontoista homoeroottista reippailua ja neuvostoliittolais-meksikolaista gonzoilua oli nimittäin tällä kertaa tarjolla. Suomen-reissullaan Orionissakin luennoineen Peter Greenawayn vierailussa oli juhlan tuntua, siksikin että tuore Eisenstein in Guanajuato on toteutettu osin suomalaisavuin. Leffaa on kuvattu eksoottisessa Herttoniemessä ja pääosassa nähdään tietenkin suomalainen Elmer Bäck. Tänään […]

Vahvasti viileä

Vahvasti viileä

Trilleritrendiaallon terävin kärki on ehkä taittunut, mutta ei se mitään. Murha ei vanhene eikä hyvä rikosdraama mene muodista. Netflixin ei-enää-kovin-uusi The Fall on yksi sellainen. Viileän Gillian Andersonin vetämässä sarjassa on brittisarjojen arkiuskottavuutta sekä skandijännäreiden synkkää tyylikkyyttä. Juonen ydin on suorastaan kliseisen klassinen: nuoria sinkkunaisia vaaniva älykäs sarjamurhaaja, jonka motiivi on tietenkin seksuaalissävytteinen. Kiinnostavaa sen […]

Se on siinä

Se on siinä

En tiedä teistä, mutta omaa elokuutani on piinannut aikamoinen henkinen ähky. Töihinpaluukiire, rasittava arkipöhö ja kiva mutta turhankin tiivis tapahtumatunku. Ensi viikonlopun aion kuitenkin pyhittää elokuvalle ja lempifestarilleni Espoo Cinélle. Suosittelen kaltaisteni lähiseutunostalgiaan taipuvaisten ex-espoolaisten lisäksi lämpimästi muillekin. Festarin päätösviikonlopun kohokohtiin kuuluvat ainakin Peter Greenawayn vierailu (!) ja suomalaisen Elmer Bäckin tähdittämä Eisenstein Guanajuatossa sekä […]

Frau isolla F:llä

Frau isolla F:llä

Saksalaisesta nykyelokuvasta ei välttämättä äkkiseltään synny kaikkein dynaamisin mielikuva, mutta kyllä se kuulkaas niin on, että sitä kannattaa katsoa. Kesäkuussa Sodankylässäkin vieraillutta Christian Petzoldia esimerkiksi, vain yhden nimetäkseni. Vastikään laajempaan levitykseen tulleessa Phoenixissa Petzoldin taitama vaivihkaisen DDR-vainoharhaisuuden ilmapiiri on viety astetta pidemmälle, kun keskitysleiriltä tunnistamattomaksi muuttuneena palaava Nelly hivuttautuu salaa takaisin miehensä elämään. Mies on […]

Sitä saa mitä tilaa

Sitä saa mitä tilaa

Välillä puolisko saa valita leffan ja yleensä silloin on luvassa jotain toimintapainotteista. Viikonloppuna käytiin kurkkaamassa uusi Mission: Impossible. Se tarjoilee juuri sitä mitä voi odottaa: ylimaallisilla fyysisillä kyvyillä varustetun Tompan, tiukkoja nyrkkimittelöitä sekä takaa-ajoja, joissa ei kustannuksissa olla säästelty. Parasta ja pöllöintä MiB-sarjassa taitavat kuitenkin olla ne 3D-tulostetut agenttinaamarit ja äänikortit. Kas, siinähän menee Britannian […]

Naisen paikka

Naisen paikka

Myöhäisiltojen soololeffaillat vetelevät kesälomapäivien ohella viimeisiään (nyyh!). Tällä viikolla olen katsonut muun muassa Ira Sachsin ikääntyvästä homoparista kertovan Love is Strangen, mutta miettinyt silti enimmäkseen (meitä) naisia. Niitä ikiaikaisia rooleja, äitiyttä ja työntekoa, historian painolastia. Tästä voi syyttää pitkälti Stephen Daldryn Tunteja, joka koskettaa joka kerta. Elokuvan kolmessa eri ajassa elävän naisen kohtaloita yhdistää Virginia […]