Diskoa kesäyönä

4204ec52f6034e3648165b54beb5132ee652d28c.jpg

”I think it’s much better to wait until things happen naturally. Forcing things never works.”

”That’s not true. Forcing things usually works beautifully.”

Kesäkuun vielä viileinä lomailtoina otin tavaksi katsoa yömyöhäisellä vielä yhden elokuvan, sen jälkeen kun aikaisten aamujen orjuuttama avokki oli sammutellut valot ja kääntänyt kylkeä. Oma iltahetki tuntui vähän luksukselta, varastetulta ajalta. Tykkään muutenkin katsoa elokuvia yksin, kanssakatsojien reaktioista tahriintumatta. Rituali sopii hyvin myös itkuleffoihin ja muihin salaisiin paheisiin. Ei tarvitse yrittää pitää pokkaa Tähtiin kirjoitetun virheen aikana (nyyh).

Samalla olen jälkifiilistellyt Sodankylän elokuvajuhlien tunnelmia katsomalla ne pätkät, joiden ajaksi saatoin unohtua kaljatelttaan. Festareilla vierailleen Whit Stillmanin New Yorkin nuorta älymystöä kuvaava Metropolitan on herttainen, mutta discobuumin viime hetkiin sijoittuva Last Days of Disco vielä valloittavampi. Ilkeä Kate Beckinsale ja ujo Chloë Sevigny, vodka tonicit ja kuuma tanssilattia. Lennokkaat keskustelut jatkojen jatkoilla, surkeat yhden yön suhteet ja sukupuolitaudit. Mitä muuta muka voisi toivoa? Ja ne vaatteet: Sevignyn yksiolkaiminen hopeamekko, ihana paljettituubitoppi ja täydellinen sininen paitamekko. Parasta.

Kommentit (2)
  1. Oi joi, kuulostaa hyvältä! Täytyy katsoa 🙂

  2. Ei voisi olla ihanampaa tapaa 🙂

    Mä kävin Sodankylässä katsomassa Stillmanin Barcelonan ja tykkäsin kovin, ohjaaja itse oli myös mahtavan lakoninen ja jännällä tavalla karismaattinen. Discon olisin myös halunnut siellä nähdä, ei onnistunut, joten se on mullakin kesän katselulistalle.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *