Hyvästit tytöille

Girls

Girlsin viimeinen jakso tuli ja meni – mutta mitä jäi käteen?

Ristiriitoinen kaikkineen sarja on ollut kiistaton sukupolvikokemus, tai ainakin ”erään sukupolven eräs ääni”. Viidessä vuodessa moni muukin ehtinyt hypätä samaan kyytiin, mutta Girlsille on pakko antaa tunnustusta sarjamuotoisen tarinankerronnan omalaatuistajana. Girls teki alkaessaan ison vaikutuksen: näinkin voi tehdä, tällaisista tyypeistä kertoa, ja tällainenkin saa olla. Vaihtelevan pituiset jaksot tekivät paikoin lyhytelokuvamaisia irtiottoja draaman kaaresta ja olivat joskus huikeita, toisinaan taas irrallisia ja vähäpätöisen tuntuisia. Koko jutun  sävy liikkui hämmentävän ameebamaisesti komediasta inhorealistiseen draamaan, välillä jopa kesken jakson. Ja Hannah Horvath – heitä voi olla vain yksi.

Silti, Girlsin aika päättyä taisi olla juuri nyt. Sarjan uuteen nousuun nostaneesta vitoskaudesta huolimatta pientä turnajaisväsymystä oli jo ilmassa – kenties dunhamilaisittain outo on jo uusi normaali. Päätöskaudessakin oli kyllä lupausta: kohtalokas yhden yön juttu surffiresortissa ja yllättävä nokittelu niljakkaan kirjailijan luona. Viimeisen jakson äiti-tytär-katarsiksestakin pidin, mutta… Oliko Hannahin pelastaminen hyväpalkkaiseen akateemiseen pestiin, jota hänen kuulemma olisi mahdoton saada, laiska loppuhelpotus? Mitä koko vauvakäänteestä ylipäätään olisi mieltä? Ja miksi Shoshanna jäi niin vähälle huomiolle?

Shoshannasta puheenollen, Girlsissä on kautta rantain ollut erityisen kiinnostavaa rehellinen ja vähän masentavakin näkökulma ystävyyteen, erityisesti tyttöjen väliseen, mutta miksei muutenkin. Tätäkin se kai joskus on: kateutta, itsekeskeisyyttä, erilleen kasvamista, yksinäisyyttä, statistina hymyilemistä toisen elämässä. Tuskallisinta on se, että parisuhteista poiketen Shoshannan peräänkuuluttamaa rehtiä kaverieroa on harvoin tarjolla. Vaikka joskus loppu on loppu, ja oikein hyvä niin. 

Kommentit (2)
  1. Girls on alusta alkaen ollut mulle kokemuksena niin valtava etten osaa oikein edes arvioida sitä. Se on ollut tila jossa hengähtää, nauraa, itkeä, samaistua, tulla haastetuksi ja olla ihan helvetin onnellinen siitä että nuoret naiset saavat, voivat ja osaavat tehdä ihan mitä tahansa, omilla ehdoillaan ja täysinä. Ihan älytöntä mutta mua on välillä melken itkettänyt kun oon miettinyt miten rohkea Lena Dunham on, sitä ei täällä voi edes tajuta mikä merkitys amerikkalaisessa viihdeteollisuudessa tuollaisella avaamisella on. 

    Kaikista olen kyllä sun kanssa samaa mieltä, myös siitä satunnaisesta epätasaisuudesta, mutta Shosannaa en itse jäänyt kaipaamaan enempää. Tämä viimeinen kausi on ollut musta ihan loistava, ihana yhdistelmä surua ja iloa ja älyä, enkä ole vieläkään uskaltanut katsoa vikaa jaksoa kun pelkään sitä tyhjyyden tunnetta mikä rakkaimpien sarjojen kanssa tulee, silloinkin kun ne onneksi osataan lopettaa ajoissa. Tai ehkä juuri silloin kaikista eniten. 

    1. Oikeassa olet, Dunham on kaikinpuolin käsittämätön mimmi ja tehnyt rennonvarmasti omaa juttuaan paskavyöryistä välittämättä. Mulle jäi viimeisestä kaudesta kokonaisuutena vähän haalea olo, johtuu toki myös isoista odotuksista. Tai ehkä Girls on sitten tehnyt tehtävänsä ja ehtinyt täyttää jonkin hähmäisen tilan elämässä ja ajatuksissa. Tsemppiä vikan jakson säästelemiseen, se oli hyvä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *