Iholla

151223_hist_revenant.jpg.crop_.promo-xlarge2.jpg

Huh! The Revenant on suorastaan hengästyttävän fyysinen elokuvakokemus. Massiivisuudestaan huolimatta elokuva tuntuu raikkaalta ravistelulta Tarantinon Kahdeksikon jälkeen. Molemmat ovat kolmetuntisia westernejä, mutta eroa on kuin yöllä ja päivällä. Tarantinon rönsyilevästi sanailevan kamaridraaman rinnalla Alejandro González Iñárritun jättiläinen hengittää upeasti luonnon ehdoilla – ja harvoin sen majestettisuus ja raakuus näyttäytyvät yhtä kirkkaasti. Karhun seulaksi silpoma kehäraakki, jälleen yksi laidan yli heitetty ruumis tai susien raatelema biisoni on The Revenantin mittakaavassa ohimenevä tuulenhenkäys.

Viime vuonna Birdmanilla Oscar-pöydän tyhjäksi kahmineen Iñárritun täytyy olla Hollywoodin artsuin kultapoika, sillä ehdokkuuksia on sadellut tänäkin vuonna parasta elokuvaa myötä. Netin meemitehdas käy jo kuumana toistaiseksi urallaan palkinnotta jääneen Leonardo DiCaprion parissa, ja tokihan The Revenantille pystejä suosi. Toveriensa kitumaan jättämän Hugh Glassin osa ei tosin varsinaisesti nodata perinteisen Oscar-roolin kaavaa. Jonkinlaisena linkkinä valkoisten valloittajien ja demonisoitujen intiaanien, tai luonnon armottomuuden ja länsimaisen “sivistyksen”, välillä toimiva Glass ryömii, ähisee, puhkii ja kärvistelee million hypotermian, milloin nälän tai tulehduksen kourissa.

Kävi Iñárritun tai DiCaprion miten tahansa, The Revenantin kokonaan luonnonvalossa suoritettua kuvausta ei voi jättää erikseen mainitsematta. Vau. Myös Terrence Malickin käyttämän Emmanuel Lubezkin kädenjälki on paikoin yksinkertaisesti luomoavaa. Iñárritu on selvästi vaikuttunut Malickista muutenkin, mutta onneksi The Revenant ei vaivu liian syvälle metafyysisiin pohdintoihin. Parhaimillaan elokuva on nimittäin kouriintuntuvasti iholla.

Kommentit (7)
  1. Eilen käytiin katsomassa ja kokemus oli hyvässä ja pahassa niin hurja että hetki täytyy sulatella, oon vieläkin pökerryksissä. Muutaman kerran meinasin lähteä kesken pois mutta sitten armoton kauheus muuttuikin kauneudeksi ja oli pakko jäädä. Hullu kokemus. Palaan myöhemmin.

    1. Huh, hienoa! Postausta odotellessa.

  2. Tää oli hieno leffa, mahtava visuaalinen kokemus -mutta jotain jäi puuttumaan. Mä en päässyt millään siihen tunteeseen kiinni, vaikka kuinka yritin (ja yleensä mun ei ees tarvi yrittää!).

    Toivon silti, että tämä pärjää (ainakin visuaalisella, ääni- sekä kuvauspuolella), koska oi, ne close-upit on vaan ihan huikeita! (Miespääosan pystistä silti pelkään, että se menee Redmaynelle, ihan pelkän trailerin takia. JOO, se on saanut jo omansa ja JOO, ei tollanen transurooli sitä AINA voi voittaa, mutta huh, se meni tunteisiin jo trailerissa. Tai ehkä se on vaan se Redmaynen taika, muistelen, että me oltiin eri mieltä myös Kaiken teoriasta 😉

    1. Hieno visuaalinen kokemus todella, parasta elokuvaa pitkästä aikaa.

      Redmaynessä ei sinänsä ole vikaa ja varsin klassinen Oscar-roolihan hänelle on tällä(kin) kertaa suotu. Tanskalaisesta tytöstä voidaan olla taas sopivasti eri mieltä 🙂 Pääsin näkemään sen ennakkoon, mutta lisää leffasta myöhemmin!

      1. En mäkään varmaksi tuota Tanskalaista tyttöä voi veikata, kun olen vain trailerin nähnyt.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *