Kaiken se kestää
Ystävänpäivän imelyyden ja telkkarin täyttäneiden romanttisten komedioiden keskellä ryhdyin nurinkuriseen tapaani pohtimaan rakkauden raadollisempaa puolta. Romanttisia tunteita tai eroottista värinää ei ylipäätään ole helppo kuvata ilman kliseitä ja sortumatta pinnalliseen teennäisyyteen. Ja tuskin rakkautta ja suhteita edes voi uskottavasti käsitellä näyttämättä myös säröjä kuten varjoissa lymyileviä pelkoja, epävarmuutta ja kipua. Ehkä siksi kaikkein romanttisimpia ovat elokuvat, jossa kahdella ihmisellä on vain lyhyt hetki yhteistä aikaa – ja syvällisimmin rakkaudesta kertovat elokuvat tuntuvat oikeastaan olevan tarinoita erosta.
Rakastumisesta kertovia elokuvia on lukemattomia, mutta hyviä eroelokuvia paljon vähemmän. Ihanimmasta päästä on ohjaajana varsin lupaavan Sarah Polleyn Take This Waltz. Seth Rogenin ja Michelle Williamsin hienovireisesti näyttelemän nuoren parin lapsenomaisen intiimi, mutta sähköttömäksi urautunut suhde on harvinaisen todentuntuinen. Pätkätöihin juuttuneen Williamsin Margot’n odotukset siitä, että elämä viimein alkaisi uskaltamatta kuitenkaan oikeasti tarttua toimeen, tuntuvat kertovan jotain olennaista sukupolvesta, joka haluaa samaan aikaan vapautta ja turvallisuutta. Päätöksen tekeminen lähtemisen ja jäämisen välillä on yhtä lailla mahdotonta.
Koskettava ja elämänmakuinen on myös Derek Cianfrancen Blue Valentine, jossa siinäkin nähdään kuka ties herkkiin erorooleihin erikoistunut Michelle Williams. Take This Waltzia astetta rosoisempi elokuva kulkee Williamsin Cindyn ja Ryan Goslingin Deanin mukana teinirakastumisesta kohti vääjäämätöntä loppua. Tässäkin erokuvauksessa tuskaisinta on, kun yksi haluasi vielä yrittää, mutta toinen on jo päästänyt irti. Liikutuin Blue Valentinesta niin, että Cianfrancen paljon suurempaa huomiota saanut The Place Beyond the Pines tuntui vähän pettymykseltä.
Pariskunnan tarinan rakastumisesta eroon, tai oikeastaan toisinpäin, kertoo myös François Ozonin loistava Rakkaus: meno & paluu (5×2). Ranskalaisen eleettömästi kuvatussa elokuvassa upean Valeria Bruni Tedeschin ja Stéphane Freissin näyttelemä pariskunta istuu juristin toimistossa avioeropäätöstä kuuntelemassa. Lopun hetkestä elokuva kulkee taaksepäin kohti häitä sekä suhteen ja perhe-elämän vaiheita viidessä jaksossa. Tuloksena on suorastaan patologinen parisuhteen läpileikkaus. Säälimätöntä, mutta hienoa.