Kaiken se kestää

Ystävänpäivän imelyyden ja telkkarin täyttäneiden romanttisten komedioiden keskellä ryhdyin nurinkuriseen tapaani pohtimaan rakkauden raadollisempaa puolta. Romanttisia tunteita tai eroottista värinää ei ylipäätään ole helppo kuvata ilman kliseitä ja sortumatta pinnalliseen teennäisyyteen. Ja tuskin rakkautta ja suhteita edes voi uskottavasti käsitellä näyttämättä myös säröjä kuten varjoissa lymyileviä pelkoja, epävarmuutta ja kipua. Ehkä siksi kaikkein romanttisimpia ovat elokuvat, jossa kahdella ihmisellä on vain lyhyt hetki yhteistä aikaa – ja syvällisimmin rakkaudesta kertovat elokuvat tuntuvat oikeastaan olevan tarinoita erosta.

waltz_5.jpgRakastumisesta kertovia elokuvia on lukemattomia, mutta hyviä eroelokuvia paljon vähemmän. Ihanimmasta päästä on ohjaajana varsin lupaavan Sarah Polleyn Take This Waltz. Seth Rogenin ja Michelle Williamsin hienovireisesti näyttelemän nuoren parin lapsenomaisen intiimi, mutta sähköttömäksi urautunut suhde on harvinaisen todentuntuinen. Pätkätöihin juuttuneen Williamsin Margot’n odotukset siitä, että elämä viimein alkaisi uskaltamatta kuitenkaan oikeasti tarttua toimeen, tuntuvat kertovan jotain olennaista sukupolvesta, joka haluaa samaan aikaan vapautta ja turvallisuutta. Päätöksen tekeminen lähtemisen ja jäämisen välillä on yhtä lailla mahdotonta.

blue-valentine-blue-valentine-15-06-2011-4-g.jpgKoskettava ja elämänmakuinen on myös Derek Cianfrancen Blue Valentine, jossa siinäkin nähdään kuka ties herkkiin erorooleihin erikoistunut Michelle Williams. Take This Waltzia astetta rosoisempi elokuva kulkee Williamsin Cindyn ja Ryan Goslingin Deanin mukana teinirakastumisesta kohti vääjäämätöntä loppua. Tässäkin erokuvauksessa tuskaisinta on, kun yksi haluasi vielä yrittää, mutta toinen on jo päästänyt irti. Liikutuin Blue Valentinesta niin, että Cianfrancen paljon suurempaa huomiota saanut The Place Beyond the Pines tuntui vähän pettymykseltä.

5x2_6.jpgPariskunnan tarinan rakastumisesta eroon, tai oikeastaan toisinpäin, kertoo myös François Ozonin loistava Rakkaus: meno & paluu (5×2). Ranskalaisen eleettömästi kuvatussa elokuvassa upean Valeria Bruni Tedeschin ja Stéphane Freissin näyttelemä pariskunta istuu juristin toimistossa avioeropäätöstä kuuntelemassa. Lopun hetkestä elokuva kulkee taaksepäin kohti häitä sekä suhteen ja perhe-elämän vaiheita viidessä jaksossa. Tuloksena on suorastaan patologinen parisuhteen läpileikkaus. Säälimätöntä, mutta hienoa.

Kommentit (7)
  1. OlemusAjattelija
    12.3.2014, 21:45

    Yritin joskus katsoa tuota Take this Waltzia, mutta lopetin kesken, sillä minua ärsyttää suunnattomasti tällaisilla keskiluokan kuvauksissa, kuinka hahmoilla on joko jokin quirk, Williamsin ”äyh minä huijaan lentoyhtiöitä, koska sisäinen elämäni on niin monimutkaista” tai sitten jotta ihminen olisi arvokas, täytyy hänen olla taiteellinen. Näillä keinoilla hahmoista tulee tosi diippei. En päässyt erovaiheeseen.

  2. Take This Waltz ja Blue Valentine on kyllä molemmat upeita elokuvia ja loistavia erokuvauksia. Todella aitoja molemmat ja on se Michelle vaan ihana!

    1. Tod! Michelle forever – sillä on aina niin ihana tukkakin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *