Kerro, kerro kuvastin
Nicolas Winding Refn on selvästikin keksinyt itsensä uudelleen jonkinlaisena elokuvan Kanye Westinä, tai nuoremman polven Lars von Trierinä. Tuoreen The Neon Demonin tiimoilta antamissaan haastatteluissa hän on kertonut muun muassa kanavoineensa sisäistä teinityttöään ja julistanut olevansa elokuvan tulevaisuus. Niin tai näin, sokeeraamaan ohjaaja näyttää pyrkivän myös valkokankaalla.
Huikean fiiliskarkki Driven jälkeen Refn on rajannut kerrontansa yhä tarkemmin muodon ympärille. Tarinan tai sanoman sijaan Refn keskittyy maalailemaan tunnetiloja ja vyöryttämään verkkokalvoille tyylikkäitä kuvia, jotka ovat parhaillaan pysäyttäviä – ja huonoimmillaan vähän korneja.
Los Angelesin raadollisen pinnalliseen muotimaailmaan sijoittuva The Neon Demonia voi pitää muutaman vuoden takaisen Only God Forgivesin sisarteoksena. Siinä missä Drive tai Only God Forgives (tai mikä tahansa Refnin muu leffa) ovat ultramaskuliineja, The Neon Demon pyrkii kenties olemaan feminiini, kyseenalaisella menestyksellä. Päähenkilöt ovat kyllä naisia, mutta heidän kohtalonaan on pyristellä miehisen katseen ja himon kohteina. Ja elämäntehtävänään taistella kuolemaan asti tässä kierossa haluttavuuskilpailussa.
En tiedä yrittääkö The Neon Demon lopulta sanoa mitään muotimaailman raadollisuudesta, median naiskuvasta tai seksuaalisesta vallasta, tai kannattaako siltä sellaista vaatia. En tiedä sitäkään voiko elokuvaa varsinaisesti kehua hyväksi. Refnin kiillotetun kauhukabinetin rytmi laahaa paikoin lupaavaan alun jälkeen ja loppuratkaisukin on groteskista överiydestään huolimatta oudon antiklimaattinen.
Hauskaa The Neon Demonin parissa silti kierolla tavalla on. Glitterin, veren ja piilotetun epätoivon pyhä kolminaisuus koukuttaa, ja harvoin valkokankaan äärellä saa ällistyä tämänkään vertaa. Lopputekstien taustalla pyörivät, EDM-musiikkivideota muistuttavat kuvat alleviivaavat, missä Refnin ilmaisu on omimmillaan. Tiiviinä tunnelmapaloina, täydellisenä pintana, kuvan ja rytmin ah niin viileänä liittona. Toivottavasti se ei kuitenkaan ole elokuvan tulevaisuus.