Kun pessimisti tapasi optimistin
Woody Allen se vain jaksaa porskuttaa. Kahdeksankympin ikää lähentelevä ohjaaja pyöräyttää yhä tasaisen varmasti elokuvan vuodessa ja pysyy uskollisella tyylilleen, vaikka kaikki tikat eivät aina osuisikaan napakymppiin. Tuoreen Magic in the Moonlightin Allen sijoittaa 30-luvun parempiin piireihin, jossa porvariston hillittyä charmia ravistelee Emma Stonen nuori ja viehko selvännäkijä. Miespääosan Colin Firth taas on charmantti wanhojen hywien aikojen taikuri, jonka repertuaariin kuuluvat perinteiset katoamistemput ja naisen saahaaminen kahtia. Ja rakkaisiin harrastuksiin tietysti selvännäkijöiden ja muiden höynäyttäjien paljastaminen.
Romanttisen hupsutteleva Moonlight sijoittuu Allenin tuotannon kevyimpään päähän, mutta terävä dialogi tai neuroottiset alteregot löytyvät tästäkin leffasta. Firthin Stanley on melkoinen stiff upper lip -tyyppi, jonka jäykän pessimistinen, anteeksi realistinen, elämänasenne estää häntä nauttimasta elämästä. Stonen Sophie taas on energioita aistiva luonnonlapsi, jonka aurinkoinen olemus sulattaa sydämet – ja avaa lompakon nyörit. Kollegansa houkuttelemana Stanley päättää ottaa poikkeuksellisen taitavasta mentalistista selvää. Aavisteletkin jo ehkä, mitä sitten tapahtuu.
Oikeastaan Moonlight on melkoinen vanhan koulukunnan screwball-komedia, jossa sankari ja sankaritar sanailevat toisensa suohon ja tunteet sekä yhteiskunnalliset jännitteet saavat rauhassa pulputtaa pinnan alla. Emma Stone on tuttuun tapaansa käsittämättömän ihana ja Firth komea symppis, mutta kieltämättä heilaehdokkaaksi jo melkoista pappa-osastoa. Tuttua, joskin vähän häiritsevää, Allenia sekin jo Manhattanin ajoilta asti. Samalla Moonlight on varmaankin tuhannes Woody-pätkä, jonka henkilögalleriasta löytyy taikuri, selvännäkijä ja mitä näitä nyt on, mutta väliäkö tuolla. If it ain’t broke…