Kun pessimisti tapasi optimistin

14.jpgWoody Allen se vain jaksaa porskuttaa. Kahdeksankympin ikää lähentelevä ohjaaja pyöräyttää yhä tasaisen varmasti elokuvan vuodessa ja pysyy uskollisella tyylilleen, vaikka kaikki tikat eivät aina osuisikaan napakymppiin. Tuoreen Magic in the Moonlightin Allen sijoittaa 30-luvun parempiin piireihin, jossa porvariston hillittyä charmia ravistelee Emma Stonen nuori ja viehko selvännäkijä. Miespääosan Colin Firth taas on charmantti wanhojen hywien aikojen taikuri, jonka repertuaariin kuuluvat perinteiset katoamistemput ja naisen saahaaminen kahtia. Ja rakkaisiin harrastuksiin tietysti selvännäkijöiden ja muiden höynäyttäjien paljastaminen.

lr-3-magic-in-the-moonlight-18.jpgRomanttisen hupsutteleva Moonlight sijoittuu Allenin tuotannon kevyimpään päähän, mutta terävä dialogi tai neuroottiset alteregot löytyvät tästäkin leffasta. Firthin Stanley on melkoinen stiff upper lip -tyyppi, jonka jäykän pessimistinen, anteeksi realistinen, elämänasenne estää häntä nauttimasta elämästä. Stonen Sophie taas on energioita aistiva luonnonlapsi, jonka aurinkoinen olemus sulattaa sydämet – ja avaa lompakon nyörit. Kollegansa houkuttelemana Stanley päättää ottaa poikkeuksellisen taitavasta mentalistista selvää. Aavisteletkin jo ehkä, mitä sitten tapahtuu.

magic_in_the_moonlight-3.jpgOikeastaan Moonlight on melkoinen vanhan koulukunnan screwball-komedia, jossa sankari ja sankaritar sanailevat toisensa suohon ja tunteet sekä yhteiskunnalliset jännitteet saavat rauhassa pulputtaa pinnan alla. Emma Stone on tuttuun tapaansa käsittämättömän ihana ja Firth komea symppis, mutta kieltämättä heilaehdokkaaksi jo melkoista pappa-osastoa. Tuttua, joskin vähän häiritsevää, Allenia sekin jo Manhattanin ajoilta asti. Samalla Moonlight on varmaankin tuhannes Woody-pätkä, jonka henkilögalleriasta löytyy taikuri, selvännäkijä ja mitä näitä nyt on, mutta väliäkö tuolla. If it ain’t broke…

Kommentit (4)
  1. Screwball! Sitä tämä elokuva juurikin heijasteli. Hyvän mielen leffapätkä, jossa tyylillinen ja sisällöllinen kepeys komppasivat toisiaan. Olin aika järkyttynyt, ettei meidän lähikaupunkimme ensi-ilta ollut tälle leffalle kello viiden näytöstä kummempi. Sali oli kuitenkin täysi ja kollektiivinen nauru helähteli moneen otteeseen. Ainoa katsojia (itseni mukaan lukien) häiritsevä asia tuntui tosiaan liittyvän Firthin ja Stonen ikäeroon. Kyseessä kun voisivat olla isä ja tytär, mutta mitäpä tuosta. Kevein askelin lähdimme leffasta, joten eiköhän Woody Allen hoitanut homman siltä osin joka tapauksessa kotiin. 🙂

  2. Mua ällöttä Woody Allen juuri siitäkin syystä, että hän tunkee oman elämänsä jokaiseen elokuvaansa. Mutta toi screwball-komedia oli sana, joka sai minut syttymään.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *