Kuolema pukee häntä

o-gone-girl-facebook.jpgKaunis nainen, komea mies, unelmahäät, kaunis koti lähiössä. Siinäpä ne, keskiluokkaisen painajaisen ainekset David Fincherin Gone Girlissä. Pian Ben Affleckin Nick onkin jo itseään menestyneemmän puolisonsa henkisesti kastroima mies ja Rosamund Piken Amy kriittiseksi tarkkailijaksi itsensä etäännyttävä vaimo. Sitten leikitään kotia – tai kenties jotain paljon pelottavampaa.

En ole lukenut Gillian Flynnin bestselleriä, mutta ehkä pitäisi. Tuore elokuvaversio on nimittäin ihan pätevä ja ovelilla twisteillä varustettu psykologinen trilleri, jonka pinnan alla kytevät ikiaikaiset kiistakapulat miehistä ja naisista, sukupuolirooleista, vallankäytöstä, yhteiskunnasta ja yksilöstä, avioliiton instituutiosta, vapauden illuusiosta ja niin edelleen. Jotakin psykologisesta puolesta kuitenkin tuntuu jäävän uupumaan, ja vaikka kirpeältä maistuu, Fincher ja käsikirjoituksesta itse vastannut Flynn eivät aivan saa puristettua aineksista riittävän tymäkkää mehua.

2d274906895696-today-gone-girl-140923-02.jpgSiinä missä epäluotettavalla kertojalla leikittelevä tarina viekoittelee aluksi monitahoisuudellaan, lopuksi luisutaan taas yksinkertaistetuilta tuntuviin asetelmiin uhrin ja pahiksen rooleineen. Sen sijaan Gone Girl onnistuu karmaisevan hyvin median mädännäisyyden kuvauksena ja ihmisten sensaationnälän läpileikkauksena. Amyn katoamisen katalysoima mediapeli on populistisessa asenteellisuudessaan kuvottava ja ikävä kyllä täysin uskottava. Suomessa ollaan onneksi vielä pari askelta jäljessä, mutta onhan meilläkin oma Ulvilan murhamysteerimme.

Elokuvaa on vaikea purkaa palasiksi paljastamatta liikaa, mutta jos uskallat, kannattaa tsekkata myös kolumni Gone Girlin naiskuvasta täältä tai esimerkiksi tämä Fincherin tuotosta kivasti Hitchcokiin ja Kubrickiin peilaava arvio.

Kommentit (5)
  1. Mua jotenkin aina risonnut Affleckin hönömäisyys, mutta tässä se oli aika nappisuoritus nakuttaa kaveri tuohon rooliin.

    1. Ei Affleck tosiaan mikään luonnenäyttelijä ole, mutta tähän sopii ihan passelisti, naama peruslukemilla 🙂

  2. En ole vielä uskaltanut katsoa elokuvaa enkä lukea siitä kommentteja, sillä joku vihjaisi, että se loppuu eri tavalla kuin kirja. Itse olen sitä koulukuntaa, että kirjoista tehtyjen elokuvien pitää olla alkuperäisteokselle uskollisia. -Laura-

    1. Mielestäni kirja ja elokuva saavat parhaimmillaan olla ihan omat, itsenäiset teoksensa. Mutta se on kyllä kieltämättä ikävää, kun on ehtinyt muodostaa henkilöhahmoista omat täydelliset mielikuvansa, ja sitten sitä mennään törkeästi sörkkimään 🙂

      1. Joo, itseäni häiritsee eniten se, jos oikeasti muutetaan jotain tosi oleellista. Ei haittaa, jos näyttelijällä on tummat hiukset siinä missä hahmolla olisi vaaleat – mutta isot linjat, niitä pitäisi mun mielestä noudattaa. 🙂 Tässä on koulukuntaeroja.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *