Nainen on naiselle sisko ja susi
Ingmar Bergmanin Naisen naamio – Persona teki minuun ensi näkemällä suuren vaikutuksen ja on edelleen yksi lemppareistani. Pelkistetyn tyylikäs kahden naisen elokuva luottaa ihanien Bibi Anderssonin ja Liv Ullmanin kasvoihin ja katseisiin. Bergmanin henkiseksi kodikseen keksimällä karunkauniilla Fårön saarella kuvattu Persona tuntuu sukeltavan jonnekin syvälle, mielen sopukoihin, naiseuteen ja ihmisyyteen yleensä. Salatun tunnelman täydentää alun huikea, avantgardistinen prologi.
Lähes 40 vuotta sitten ilmestynyt Persona on nyt näköjään taas pinnalla – ei sillä että se koskaan voisi varsinaisesti mennä pois muodista. Elokuvan pohjalta nähdään nimittäin syksyn mittaan Helsingissä peräti kaksi näytelmää: nyt viikonloppuna Korjaamo Teatterin Stage -festivaalilla nähtävä Ville Kurjen adaptaatio sekä syyskuussa Kansallisteatterissa ensi-iltansa saava näyttämöversio, jonka rooleissa esiintyvät Minka Kuustonen ja Marja Salo. Näitä täydentää tietysti se aito ja alkuperäinen Orionin syyskauden näytöksissä.
Aina elokuisin se tapahtuu: kulttuuriähky uhkaa, mutta kaikkialle tekisi mieli ehtiä. Ainakin yksi elokuun päivä kannattaa joka tapauksessa varata elokuvaretkelle perjantaina käynnistyvään Espoo Cinéen. Suosittelen valitsemaan ainakin yhden valloittavassa 50-luvun teatterihelmi Kino Tapiolassa pyörivän elokuvan, nappaamaan leffaherkut symppiksestä popparikoneesta ja notkumaan illan hämärtyessä hetken terassilla. Matkat Kampista Tapiolaan kannattaa taittaa ilmaisella Ciné-bussilla, tai vaihtoehtoisesti leppoisalla yhteispyöräilyllä ainakin fillarileffailtana.
Alice Rohrwacher: