Veitsen terällä

knick10_wide-9440201f4ce40924d07e90347161a481aa5a2fc3.jpgSteven Soderbergh uhkasi My Life with Liberacen jälkeen pistää pillit pussiin ja jättää elokuvahommat muille. Onneksi TV-ohjaukset eivät joutuneet pannaan siinä samassa, vaan Soderbergh löysi inspiraation 1900-luvun alun New Yorkista ja modernin lääketieteen kokaiininhuuruisista alkuliemistä. Clive Owenin tähdittämä The Knick on kylmähermoinen, verinen ja vähän inhorealistinenkin kurkistus kirurgian lapsenkenkäisiin hetkiin ajalta ennen sähköä, juoksevaa vettä saati kunnollisia leikkausinstrumentteja. Kun tohtorointia tietämättömyyden lisäksi hankaloittivat rotuerottelu, seksismi ja laajamittainen korruptio kannatti totisesti pohtia paraneeko ennuste sairaalahoidolla vai ilman.

knick.pngClive Owen on mielestäni näyttelijänä vähän yksitotinen, mutta The Knickin John Thackeryn kopean kunnianhimoiseen rooliin hän sopii hyvin. Jo ensimmäinen jakso paljastaa mikä on pelin henki sukeltamalla hämyisestä oopiumluolasta kalseaan auditorioon verta tirskuvalle kirurgian oppitunnille. Work hard, play hard – tai jotain siihen suuntaan. Kokaiini kelpaa niin puudutusaineeksi kun työtehon tehostajaksikin eikä kepulikonsti tai pari haittaa menoa kunhan sairaalaan saadaan riittävästi maksukykyisiä ”asiakkaita”. Voi kai heitä rehellisesti harjoittelukappaleiksikin kutsua, mutta mitäpä sitä ei ihminen tieteen eteen tekisi.

knick1.pngHBO:n omistaman Cinemaxin pari viikkoa sitten lanseeraama sarja perustuu jossakin määrin tosielämän valkotakkeihin ja panee kyllä Master of Sexin tapaan arvostamaan elämää 2010-luvulla. Matka on totisesti ollut pitkä, sillä mustat ja valkoiset jaoteltiin omiin sairaaloihinsa vielä 50 vuotta The Knickin aikakauden jälkeenkin eikä naislääkäreitä näkynyt mailla eikä halmeilla. Dr. Thackeryn, ja Dr. Mastersin, kulmikkaasta potilastyöskentelystä päätellen tämä ei ehkä olisi ollut pahitteeksi. The Knick heijastelee osittain myös Housen ja vähemmän nähdyn Monroen kaltaisia, modernempeja karismaattisia antisankareita – oman tien kulkijoita, jotka tasapainoilevat nerouden ja piittaamattomuuden välisellä skalpellinterällä.

The Knickin jaksot 1 & 2 katsottavissa HBO Nordicilla.

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen

Nollasta sataan

lucy-1.jpgTiedättehän väitteen, jonka mukaan ihminen käyttää vain 10 % aivokapasiteetistaan? Entä jos voisimmekin hyödyntää täydet 100 %, kysyy rapakon toisella puolella kesän yllätyshitiksi noussut Lucy. Ironista kyllä, Luc Bessonin hulluttelu päätyy superälystään huolimatta kilpailemaan kauden tolkuttomimman scifitrillerin tittelistä. Scarlett Johanssonin tähdittämä rämistely muistuttaa hieman Johnny Deppin loppuaan kohden harvinaisen älyvapaaksi luisuvaa Transcendencea, mutta on Lucyssä sentään hitusen enemmän tarttumapintaa. Vai olisiko niin, että Johanssonissa on vain tätä nykyä piraattiseikkailuissa hailakoitunutta Deppiä enemmän ytyä?

Jotain scifikarismaa Johanssonissa täytyy olla, sillä viime vuosien roolisuoritukset ovat jakautuneet lähinnä Marvelin toimintaseikkailujen sekä taiteellisesti kunnianhimoisempien tulevaisuusvisioiden välillä. Spike Jonzen Her-elokuvassa Johansson heitti mainion ääniroolin tekoäly Samanthana ja ennakkoluuloton osa Jonathan Glazerin kokeellisessa scifidraamassa Under the Skin ansaitsee ihan oman postauksensa. Ranskalaisohjaaja Bessonin tyyli lienee jotakin tältä väliltä.

lucyhr1.jpgLucy onkin oikeastaan varsin Bessonille ominainen vauhtikeitos, jotakin Tyttö nimeltä Nikitan ja The Fifht Elementin välimaastosta. Leffassa Johanssonin näyttelemästä Lucystä kuoriutuu paitsi tiukka toimintatäti, myös vastaus maailmankaikkeuden perimmäisiin kysymyksiin. Tai jotain sinne päin. Johanssonin ja morganfeemanmaisen rauhallisen sivuroolin heittävän Morgan Freemanin lienee tarkoitus nostaa eurohenkinen sutina parhaimpaan A-ryhmään. Dynaamisen alun jälkeen homma kiihtyy kuitenkin genrelle tyypilliseen tapaan niin koville kierroksille, että ne viimeisetkin järjen rippeet unohtuvat matkan varrelle.

Jos uutta Léonia (tai ylipäätään kunnon juonta) ei voi saada, en olisi pannut pahakseni kunnon lapsenomaista fantasiahurvitteluakaan. Harmi siis, että Lucy ei lähde kunnolla lentoon vaan jää latteasti vähän puolitiehen. Käykää silti katsomassa, jos ei muuten niin kesäisen kevytmielisenä hupailuna ja kuriositeettina ”pienen” budjetin eurooppalaisesta kassamenestyksestä. Ja kyllähän sitä Freemanin möreää ääntäkin on aina mukava kuunnella. Yliopiston rekrytoijat huomio: tällaisella karismalla pysyisi takarivikin hereillä.

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta