Leffaähky

423e70b0c08cb8c2e3db47c24be8f0aa.jpg

Jos kesälomilta paluu ja pikkuhiljaa nurkan takaa hiipivä syksy vähän ahdistavat (kuten täällä…), lohtua löytyy. Nimittäin kesän kuivan kauden jälkeen alkavasta leffakaudesta. Syksyisin on välillä on antauduttava suorastaan verkkokalvot ruuhkauttavan ihanan elokuvaähkyn valtaan. Finkkarin ohjelmistosta löytyy pian esimeriksi Woody Allenin uusin, tällä kertaa San Franciscoon sijoittuva Blue Jasmine. Mukana ovat Cate Blanchett, Alec Baldwin ja verraton Sally Hawkins – miten tällä roolituksella voisi mennä pahasti mönkään? Mielenkiinnolla odottelen myös Robin Wrightin ja Naomi Wattsin tähdittämää Doris Lessing -sovitusta Perfect Mothers.

behindthecandelabra06.jpg

Blue Jasmine, Perfect Mothers ja syksyn must-see ensi-ilta, Steven Soderberghin My Life with Liberace (Behind the Candelabra) saavat muuten kaikki ennakkoensi-iltansa hienon ohjelmiston koonnessa Espoo Cinéssä. Festarin avaavasta My Life with Liberacesta on kohkattu Cannesista lähtien ja passelin häpeilemättömältä kaappihomon show-pianistin omille kimalteville sfääreilleen singahtanut elämäntarina näyttääkin. Matt Damonin ja syöpähoitojen kanssa viime aikoina kamppailleen Michael Douglasin roolisuorituksia on ylistetty kilpaa. Erikoista kyllä, Soderberghin joutsenlaulukseen väittämä parisuhdedraama päätyi ilmeisesti uskaliaisuutensa vuoksi HBO:n tuottamaksi ja sai Yhdysvalloissa siis ensi-iltansa television puolella. Meillä saadaan onneksi katsella tätäkin valkokankaalta.

4624.jpg

Espoo Cinén ohjelmistossa nähdään myös irlantilaisohjaaja Neil Jordanin Veren vankien (Interview with the Vampire) jälkeinen, elegantin englantilainen sukellus vampyyrien maailmaan, Byzantium. Viime aikoina tv-sarja Borgioita kirjoittaneen ja ohjanneen Jordanin uralle mahtuu merkkiteoksia kuten The Crying Game ja kyseenalaisempia pätkiä, kuten kriitikoiden vähän hurskastelevasti epämoraaliseksi leimaama kostotarina Stranger in You (The Brave One). Erittäin jee on myös ulkoilmanäytös Ridhard Linklaterin Rakkautta ennen aamua –leffasta (Before Sunrise). Kesäyö ynnä Jesse ja Celine – iik, romanttista! Lisäksi löytyy muun muassa dokkari John Watersin ihanan törkeästä Divine-muusasta, Lynchin Eraserhead live-säestyksellä (!) ja Ulrich Seidlin Paratiisi-trilogia kokonaisuudessaan.

le-bleu-est-une-couleur-chaude-photo-519617379de48.jpg

Ciné-tohinoiden lomassa odotellaan sormet syyhyten myös Rakkautta & Anarkiaa -festarin ohjelmistopaljastuksia. Muutamia herkkuja onkin jo paljastettu, kuten viimevuosien Tanska-suosikkit Submarino ja Jahti (Jagten) kynäilleen Tobias Lindholmin A Hijacking, Claire Denisin kiitetty kostodraama Bastards ja totaalisen hulvattomalta näyttävä Ben Wheatleyn musta asuntovaunuilukomedia Sightseers. Todennäköisesti R&A:ssa saa ensi-iltansa myös maasta taivaisiin kehuttu Cannes-voittaja ja -yllättäjä, ranskalais-tunisialaisen Abdellatif Kechichen riipaisevan intiimiksi kuvailtu pariisilaisnaisten suhdekuvaus Blue is the Warmest Colour (La Vie d’Adele). Odotan!

EDIT: Blue is the Warmest Colour nähdään totisesti R&A:ssa, samaten ainakin vekkulin Greta Gerwigin tähdittämä Frances Ha sekä Asghar ”Nader & Simin: Ero” Farhadin uusin, Le Passé. Parasta!

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen

Kymppikerhossa

los_amantes_pasajeros_58092576_st_6_s-high.jpgPedro Almodóvarin ihanan hullussa maailmassa mikään ei koskaan ole liian maanista tai perverssiä. Espanjalaisohjaajan draamoissa on tumman tragikoominen pohjavire, kuten uudemman tuotannon muistettavimmissa suosikeissa Kaikki äidistäni, Volver ja Puhu hänelle (mestariteos, pakko hehkuttaa!). Edellinen, hieno, hurja ja täysin pimeä Iho jossa elän taas sukelsi groteskin kauhun puolelle. Pedron komedioissa ei liioin säästellä paukkuja. Uudessa Matkarakastajissa kiivas espanjan papatus huumaa jälleen kuin meskaliini, ja seksuaalisuus on veren kiertämässä pitävä pidättelemätön elämänvoima.

carlos_areces_raul_arevalo_javier_camara.jpg”Cabin crew, pepare for take-off.”

penelope_cruz_antonio_banderas.jpg”Apua Antonio, neonkeltainen ei oo yhtään mun väri.”

Vitsailusta huolimatta kuolema on Almodóvarin maailmassa aina läsnä, tai ehkä pikemminkin juuri siksi. ”Muerte” hyväksytään osana jokapäiväistä elämää, mutta toisaalta raja tämän ja toispuoleisen välillä on häilyvä. Meedioita pukkaa tälläkin kertaa, ja lentofarssiin sopivasti yhteys tuonpuoleiseen saadaan tietenkin pilotin haarovälin avulla. Viettien vietävänähän tässä muutenkin ollaan. Söpöstelevien Antonio Banderaksen ja Penélope Cruzin hösellettyä lähtövalmistelut selviää että Matkarakastajien reittilennosta saattaa hyvinkin tulla se viimeinen matka. Ensin kaivetaan tietenkin tequilapullot tarjoilukärryistä ja huumekätköt takapuolista, sitten lausutaan totuuksia ja riisutaan ne viimeisetkin estot.

im-so-excited-2-hugo-silva-as-benito-morc3b3n-lola-duenas-as-bruna-javier-cc3a1mara-as-joserra-and-antonio-de-la-torre-as-alex-acero-photo-by-paola-ardizzoni-emilio-pereda-c2a9-el-deseo.jpgThe truth is down there.

Hömppäähän tämä on, stuerttien pähkähulluine musikaalinumeroineen, mutta hauskaa sellaista. Eivät leffan homovitsit järin tuoreita ole, ja espanjalaiset lentoyhtiöt tuskin riemastuvat kyseenalaisesta mainoksesta. Kaikesta huolimatta Almodóvar onnistuu aina olemaan vähän törkeä ja sydäntä lämmittävä samaan aikaan. Matkarakastajat sukeltaa espanjalaiseen, katolisen maalliseen mielenmaisemaan, mutta tämänkin elokuvan henki on ennen kaikkea almodovarilainen, ajasta ja paikasta sopivasti irrallaan. Kaiken mielipuolisen sutinan alla Matkarakastajissakin pohjimmaisena on itsensä hyväksymisen sanoma – ja lopulta nautinnollinen, puhdistava katarsis. Näyttelijöiden irrottelulle ei sillekään voi kuin nostaa hattua, huhhuh. Almodóvar, te quiero!

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen