Eläköön elokuu
Kuva lainattu Espoo Cinén Facebook-sivulta.
Ei elokuuta ilman Espoo Cinéä. Tapiola on metrotyömaan jälijltä aikamoinen louhos, mutta Cinéssä on silti tunnelmaa. Viinittelyn joutuu hoitamaan tällä kertaa jossakin muualla kuin festariteltassa, mutta hei, leffoja vartenhan täällä ollaan. Tai siis siellä. Espoo Ciné eroaa R&A:sta erityisesti painottamalla eurooppalaisia leffoja. Samalla sillä on yhtenä näyttämönään pääkaupunkiseudun symppiksin leffateatteri, 50-luvun funkishelmi Kino Tapiola. Jos siis muuten menee sormi suuhun leffavalinnassa, suorita alustava esikarsinta vaikka näytöspaikan perusteella. Vaihtoehtoisesti tässä leffatärppejä vielä ensi viikon jatkuvalle festarille. Okei, saatan toistaa vähän itseäni, mutta menköön!
1. Child’s Pose
Berliinin elokuvajuhlien Kultaisen Karhun voittaja, romanialainen draama pojan ja leijonaäidin suhteesta.
2. I am Divine
Uutuusdokkari törkysetä John Watersin räävittömästä drag-muusa Divinesta.
3. The Best Offer
Viinin lailla vanheneva Geoffrey Rush salaperäisestä rakkaudesta hämmentyneenä taidemeklarina.
4. Byzantium
Neil Jordanin vampyyrit tuskailevat ikuisen elämän kirouksen kanssa englantilaisen rannikkokaupungin sumussa.
5. Paradise: Love
Ulrich Seidlin naturalistinen tarina kenialaisesta ranta”paratiisista” on raaka ja inhimillinen samaan aikaan. EC:ssä myös Paratiisi-trilogian muut osat.
6. The Morning Star
Unenomaisen sirkusfantasiapätkän rooleissa nähdään mm. Iggy Pop ja aina huikea, peikkomainen Denis Lavant.
7. Syvyys
Festarin päätösleffana nähtävä Islannin Täydellinen myrsky on toivottavasti ja olettavasti paljon parempi kuin se edellinen Täydellinen myrsky.
8. Rakkautta ennen aamua
90-luvun indie-helmi nähdään keskusaltaan tuhon tieltä WeeGeelle muuttaneessa ulkoilmanäytöksessä.
9. Blue Jasmine
Woody Allenin uutuukainen nähdään tuttuun tapaan ensin Cinéssä.
10. Comrade Kim Goes Flying
Häh, romanttista komediaa Pohjois-Koreasta? Kuriositeetti!
+ Bike Shorts
Leffassa istuessa saattaa hyvinkin puutua takamus, mutta fillarilyhäreitä voi polkea katsomaan vaikka yhdessä Helsingin Polkupyöräilijöiden kanssa.
Tai etsi omat suosikkisi täältä.
Mainiossa Rakkautta ennen keskiyötä -uutukaisessa on suloisen jälleennäkemisen tuntu. Täysi-ikäiseksi kasvaneen Rakkautta-trilogian viimeisin sukeltaa syvälle parisuhteen solmukohtiin, suoraan ja kainostelematta. Harvemmin tulee vastaan elokuvia, joissa suhde-elämää suomitaan arkisella tasolla, mutta silti syvällisesti, sekoittamatta pakkaan draamattisia juonenkäänteitä tai mukavekkuleita lemmenleikkejä. Richard Linklaterin Kreikan auringossa kylpevä päätösosa on elämänmakuinen, ilmava ja kepeäkin, ainakin päällisin puolin. Humoristisiahan Jessen ja Celinen välillä eeppisiksi kasvavat kinat älyttömyydessään ovat – ja samalla niin tuttuja ja juuri siksi piinaavan rasittavia.
Julie Delpyn tunteikkaan ranskattaren ja Ethan Hawken vilpittömän amerikkalaisen romantikon debateissa käydään jälleen läpi klassiset kulttuurienväliset kahinat sekä tutut sanaharkat miehen ja naisen rooleista. Ja vähän päälle. Oikeastaan kokonaan kahden kahden ihmisen välisiin keskusteluihin perustuva elokuva pitää jännitteensä alusta loppuun, kuten edellisetkin osat. Siitä huolimatta, että romantiikkaa uutukaisessa tuntuu olevan vähemmän – tai ehkä se on vain muuttanut muotoaan.
Keski-ikää omien sanojensa mukaan lähentelevät, kouluikäisten lasten vanhemmiksi kypsyneet Jesse ja Celine tuntuvat yhtä läheisiltä kuin ennenkin, ja on pakko uskoa, että näyttelijät ovat ladanneet rooleihin paljon itseään. Delpyn lanteet ovat leveämmät ja Hawken kasvot uurteikkaammat, mutta samalla kokemusta ja perpektiiviäkin on enemmän. Noh, tavallaan. Loppujen lopuksi samojen sisäisten konfliktien painiskellaan edelleen, mitä nyt välillä vyörytetään ne parisuhteen niskoille. Rakkautta ennen keskiyötä on elokuvaa, mutta samalla tunnistettavan totta. Liikoja spoilaamatta, pureskeltavaa jäi. Saturomantiikka on lapsille, ever after pitkämielisille.