Poikien välisestä ystävyydestä. Ja ihmissusista.

hemlock1_0.jpgNetflix laajentaa pikkuhiljaa profiiliaan leffakirjastosta täysipainoisemmaksi tuotantotaloksi. Kevin Spaceyn tähdittämän poliittinen trilleri House of Cardsin jälkeen ruudulle lävähti suhteellisen vähälle huomiolle jäänyt Hemlock Grove. Se on ehkä pikkuisen sarjan omaa syytä, sillä ei tämä True Bloodin säväyttävyyttä lähtentele, vaikka mukana onkin yliluonnollisten olentojen skaala ihmissusista, noh, johonkin vampyyriä muistuttavaan. Verisyydestä huolimatta fiilis on enemmänkin sellainen True Blood meets Smallville meets Twilight, eli saatan olla kohdeikäryhmän yläpäässä (myönnetään). Pakko ensimmäinen kausi siltikin oli ahmia.

hemlock_grove5.jpgRebel, rebel.

Jotakin sympaattista on etenkin sinänsä hyvin tehdyn kauhudraaman ”pääparin” eli kahden aika lutusen teinipojan ystävyyssuhteessa. Bill Alexanderin-veli Skarsgårdin näyttelemä Roman on rikas poikarukka ja Landon Liboironin esittämä Peter romanipoika kadun varjoisalta puolelta. Sarjan romanikulttuurin kuvauksesta voi olla montaa mieltä, mutta pohjimmiltaan Hemlock Grove kertookin mieheksi kasvamisesta. Siitä kauhugenren sydämessä kytevästä, kas kummaa juurikin teini-ikäisenä orastavasta, joksikin kenties kauhistuttavaksi tulemisesta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Köyhän kiertolaisperheen vesalla ja mahtisuvun perijällä on eri mutkia matkassa, mutta pelottomasti omaksi itsekseen kasvamisesta sekä omien taakkojensa ja vastuidensa hyväksymisestä tuntuisi olevan kyse.

hemlock_roman.jpgKerro kerro kuvastin…

Äitiydestä on siinä sivussa puhe, ja perheiden hurjina päinä ovat mukana X-Men-kaunotar Famke Janssen ja takuuhyvä Lili Taylor.  Rosemaryn painajainen piinaa vähän American Horror Storyn tapaan tälläkin kertaa, sillä joku tai jokin on saattanut raskaaksi Romanin ja Peterin molempien liehittelemän viehkon naapurintytön. Hedelmöitysmysteerin lisäksi voi arvailla millaisilla kikoilla alati valkoiseen pukeutuvasta Famke Janssenista on saatu sarjassa aivan ylimaallisen pitkä!

hemlockgroves01e09720pw.jpgNäillä mutseilla on niin sanotusti munaa.

Pohdittavaksi jää, onko epäilemättä kalliisiin sarjatuontatoihin satsaaminen Netflixiltä fiksu juttu, mutta kivahan näitä on katsella niin kuin sarjoja usein nykyään katsellaan: monta jaksoa putkeen, turhia odottelematta. Hauska juttu Netflix Originals -sarjoissa on myös se, että tv-kanavien aikatauluista riippumattomina jaksot voivat, tai ainakin voisivat, vaihdella pituudeltaan paljonkin. Netflixin testikuukausi kannattaa ottaa käyttöön vaikka sadepäivien varalle, sillä jo mainittujen ja tuoreen Arrested Developmentin lisäksi palveluun on kesän aikana tulossa Weeds-sarjan luojan uutukainen, naisvankilaan sijoittuva Orange Is The New Black. Hempeämpi Kylmä rinki, tyttöjen Pako? Täytyy myöntää, että pikkuisen kiinnostaa.

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen

Ryan Gosling ei sano ”Hey girl” eikä paljon muutakaan

only_god_forgives_sofa_0.jpgTanskalaisohjaaja Nicolas Winding Refnin ja Ryan Goslingin edellinen yhteistyöproggis Drive oli musiikkia myöten täydellisen viileä tyylikudelma urbaanista asfalttiviidakosta. Only God Forgives on jotakin muuta, vaikka temaattisesti vähän samoilla linjoilla kuljetaankin. Only God Forgives liukuu syvemmälle taideleffakategoriaan, ja tällainen tavara onkin enemmän kotonaan festareilla kuin Finnkinon popcornintuoksuisissa saleissa. Levitykseen elokuva kuitenkin on saatu, ja vaikka ei missään nimessä napakymppisuoritus olekaan, on tämä silti kesäkuisen leffavalikoiman mielenkiintoisimmasta päästä.

only_god_forgive_krscthomas.jpgOi mutsi mutsi…

Elokuvan pohjalla on kostotarina, ja oikeutta jaetaan suuntaan jos toiseenkin. Rikollisperheen matriarkkaa hurjasti näyttelevä Kristin Scott Thomas vie shown, ja muut vikisevät. Goslingin osaksi jää ilmeetön tuijotus, kädet nyrkkiin puristuneina. Kauniit kasvothan ne ovat, ja käsivarretkin toki linjakkaat, mutta ei tämä ole ollenkaan sellainen leffa. Only God Forgivesin säälimätön Bangkok on kalseiden neonvärien kyllästämä – ja verenpunainen. Seesteisimmillään elokuvassa on himpun verran Wong Kar-waita, mutta tarkkaan sommitellut kuvat ovat toisinaan kankean poseeraavia. Hetkittäin astellaan niin hartaasti, että kohtaukset muistuttavat minimalistista nykytanssikoreografiaa.

only_god_forgives_ryan.jpgTosimies antaa nyrkkien puhua?

Mistä tässä kaikessa sitten lopulta on kysymys? Raamatullisesta tuomionjaosta, urbaanista eristäytyneisyydestä, oidipaalikonfliktista? Veri on kenties vettä sakeampaa, mutta äiti-poikasuhteessa olisi totisesti terapoimista. Only God Forgives on thainkielisiä alkutekstejä myöten ainakin väkivallan kyllästämä oodi öiselle Bangkokille. Vähäeleinen hymni teoille, katseille ja iskuille sanojen sijaan. Joku taisikin jo laskea, että Goslingilla on elokuvassa kokonaista 17 repliikkiä.

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta