Miesten välinen kiihkeä romanssi maaseudulla, lampaiden kaitsentaa, hiljaisia hetkiä iltanuotiolla. Frances Leen God’s Own Country tuo eittämättä mieleen Brokeback Mountainin, mutta intiimin pienimuotoinen brittielokuva on onneksi ihan omanlaisensa.

Ison eron Ang Leen elokuvaan tekee jo se, minkälainen rooli homoseksuaalisuudella on päähenkilöiden elämässä. God’s Own Countryssa homous on jos ei nyt aivan sivujuonne, niin ei pääasiakaan. Saman tarinan olisi hyvin voinut kertoa myös heterosuhteesta. Ja vaikka syrjäseudulla raskaan ruumiillisen työn ja miehisen puhumattomuuden vaikutuspiirissä ollaankin, homoseksuaalisuus ei ole salaisuus eikä elokuvan yllä leiju väkivallan tai sosiaalisen eristämisen uhka.

Harmaan vihreissä sävyissä kylpevillä, utuisilla maisemilla sen sijaan on Yorkshiren maaseudulla itsekin kasvaneen Francis Leen elokuvassa merkittävä osa. Omaan näköalattomuutensa jumiin jäänyt nuori Johnny herää näkemään karun kauneuden ja nummien vapauden vasta Romaniasta Englantiin kulkeutuneen Gheorghen avulla. Kotiseuturakkauden lisäksi God’s Own Country näyttää kuitenkin myös eurooppalaisen nykytodellisuuden, jossa osalle jää kiertävän ja syrjityn halpatyövoiman rooli.

Orastavan rakkauden ohella God’s Own Country tavoittaa koskettavasti kasvun hetken vihaisesta teinistä ihan oikeaksi ihmiseksi. Sellaiseksi, joka uskaltaa ottaa vastuunsa ja avautua jollekin paljon syvemmälle kuin pikapanoille pubin vessassa. God’s Own Countryssakin vilahtaa niitä vähemmän onnekkaita, joiden elämässä jurous ja katkeruus on ottanut vallan. Toisaalta, kokonaiseksi kasvaminen onkin sitten elämän mittainen matka.