Uuvuttava, raivostuttava, oivaltava ja kierosti hauska. Claire Denis’n Aurinko sisälläni (Un beau soleil interieur) on katselukokemuksena paitsi kaikkea tätä, myös yksi tarkkanäköisimpiä sinkkuuden ja nykyaikaisen rakkauden etsimisen kuvauksia naismuistiin. Ja sanotaan suoraan, että se kuva ei erityisemmin mairittele.

Aurinko sisälläni kietoutuu Juliette Binochen näyttelemän eronneen taidemaalarin ihmissuhdehapuilun ympärille. Kuvioissa pyörii egoistista pankkiiria, ah niin ahdistunutta näyttelijää, vähäpuheista maalaisjamppaa, ehkä sittenkin vähän kiinnostavaa eksää ynnä muita. Kumppaniehdokkaista ei ole puute, kuten ei myöskään puheesta, suorastaan loputtomasta analysoinnista, sanallisesta kiertelystä ja kaartelusta, soutamisesta ja huopaamisesta. Ymmärryksestä, kärsivällisyydestä ja aidosta kohtaamisesta sen sijaan on. Denis’n maailmassa jatkuva puhe toimii lähinnä muurina ihmisten välillä ja rakkauden havittelu oman napanöyhdän ympärillä pyörivänä ikuisena tuolileikkinä, jossa kukaan ei erota metsää puilta.

Tai niin ainakin kuvittelen. Oli Denis’n sanoma lopulta mikä tahansa, Aurinko sisälläni ei ainakaan tarjoa sellaista viehkon Juliette Binochen tähdittämää ranskalaista rakkausdraamaa, jota suurin osa kanssakatsojista tuntui tulleen katsomaan. Sen paljastaa jo alun arkisen nahkea seksikohtaus, joka sai vierustoverin kääntyilemään turhautuneesti. Elokuva ei ole uusia näkökulmia rakkauteen kutkutteleva seikkailu yhtään sen enempää kuin vaikkapa Harmony Korinen Spring Breakers on komedia estottomien opiskelijatyttöjen bilematkasta, mutta ymmärrän markkinoijien tuskan. Denis on Denis eikä Aurinko sisälläni pelkää silittää vastakarvaan. 

Jotain tinkimättömyydestä kertonee sekin, että Aurinko sisälläni on 71-vuotiaan Denis’n ensimmäinen Suomessa laajempaan valkokangaslevitykseen saatu elokuva. Seuraavaksi on kuulemma tekeillä ohjaajan englanninkielinen elokuvadebyytti scifin (!) parissa. Kiinnostavaa, mutta silloinkaan tuskin on luvassa ihan sitä mitä odottaa.