Lily

Kuvaputkessa

Kuvaputkessa
laura g

Sadepäivän kesäheila

Monelle on jo lapsuuden kesälomilla iskostettu mieleen, että jos on aurinkoista, ulkona on oltava. Onneksi tämä kesä on tarjonnut suhteellisen paljon myös niitä toisenlaisia päiviä. Leffoja on kiva katsella myös päivän päätteeksi, kun loma vapauttaa tiukimmista nukkumaanmenopaineista (heipat vaan vuorokausirytmille). Useimmiten sitä kaipaa jotain hyvää, mutta kuitenkin suhteellisen kevyttä. Mielellään aavistuksen romanttistakin, sillä kuuluhan kesään sentään pieni sutina. Etänä kotisohvalla, jos ei muuta. Tässä kolme kivaa ja helposti Netflixistä löytyvää kesäheilaa.

5to7

5 to 7

5 to 7 on kolmen suoran täysverisin romanttinen komedia, mutta sentään vähän tavallista tuoreemmilla vivahteilla maustettu. Tarina on sopivan eskapistinen: hapuileva kirjailijan alku ihastuu ja tulee pyyhkäistyksi suoraan Manhattanin kulttuuriseurapiireihin. Epätavallisempaa on se, että suhteen toinen osapuoli on jo naimisissa ja kahden lapsen äiti – eikä avoimesta suhteesta ole aikomusta ratsastaa uuden sivuheilan kanssa auringonlaskuun. Toimivaa elokuvassa on myös huumori sekä pieni sukupuoliroolien ravistelu, jossa naiivi, nuorempi romantikko onkin mies. Ja tietysti sivuosan Glenn Close.

Kyss migKyss mig

Ah, ruotsalaiset taitavat näköjään myös kepeähköjen ihmissuhde-elokuvien tekemisen paremmin kuin me. Kahden naisen hyvin näytellyssä romanssissa on skandinaavista juurekkuutta, mutta myös sopivan kevyttä ja kesäistä poreilua: Kyss mig liikkuu ruotsalaisen keskiluokan suvi-idyllissä Tukholmasta Skånen maaseudulle, aina skålattavan tunnelmallisista perhejuhlista salaisille yöuinneille. Samalla yritetään irtautua siitä paperilla niin täydellisestä, mutta jotenkin kumman kuristavaksi muodostuneesta elämästä.

Blue Jay

Blue Jay

Netflixin tuottama Blue Jay on leffaheiloista indiein, surumielisin ja kenties myös paras. Arkisen kauniisti mustavalkoisena kuvatussa elokuvassa nelikymppisiksi ehtineet teinirakastavaiset kohtaavat uudestaan vanhoilla kotikulmilla. Pikkuhiljaa paljastuu, että pinnan alla kuplii paljon enemmän kuin miltä aluksi näyttää. Näyttelijä-ohjaaja Mark Duplass löytyy myös mm. HBO:n Togetherness-sarjan taustalta.

Lisäksi olen tapittanut mm. Skamin myötä kotoisaksi muodostuneen norjan kielen puutetta paikkaavaa Nuoret ja lupaavat -sarjaa, joka muuten näyttää poistuvan Areenasta tänään (!!). Mitä teillä on kesän katsomislistalla? 

Avainsanat: , , , ,
Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen
laura g

Kohtaamisiin

Skam

Muutaman päivän viivyttelin, mutta myönnettävä se vain on: on tullut aika hyvästellä Skam, kuluneen vuoden yllättävin ja suloisin sarjailmiö. Stoorissa olisi varmasti ollut vetoa vielä vitoskauteenkin mutta toisaalta, ehkä tekijöissä ei. Skamin tuottaja Marianne Furevold-Boland käväisi taannoin Helsingissä Ylen seminaarissa puhumassa täpinöissään olevalle keski-ikäiselle toimittajayleisölle, ja kuulosti siltä, että käsittämättömän kansainvälisen suosion saanut sarja on ollut työryhmälle paitsi ikimuistoinen myös kuluttava projekti. Jaksoja käsikirjoitettiin matkan varrella, joskus viime hetkiin asti, ja sarjan 30 sometiliä hallinnoi kuulemma yksi (!) ihminen. Ehkä hänkin ehtii viimein vaikka vessaan, ihan pidemmällekin istunnolle.

Sarjan viimeinen kausi oli mainio, vaikka välillä pateettisen puolelle lipsahtanut viimeinen jakso ei ehkä ollutkaan ihan sitä terävintä Skamia. Juttu kulminoitui joka tapauksessa vahvasti tuttuihin Skam-teemoihin: rakkauteen, häpeään, rehellisyyteen ja ennen kaikkea valintoihin. En tiedä minkälaista vertaistukea teini-ikäinen minäni olisi osannut Sanasta, Norasta ja kumppaneista ammentaa, mutta hitto sentään: nämä jos mitkä ovat ikuisuusteemoja.

Häpeästä on viime aikoina puhuttu paljon ja fiksusti, muun muassa Eevan tontilla. Sieltä bongasin tovi sitten myös kirjoituksen valintojen peilaamisesta sitä vasten, minkälainen nainen haluaa olla. Ylevää ja ihanaa, mutta hemmetti, ei sellainen oikeasti mitään helppoa hommaa ole. Elämä kulkee omia polkujaan välillä tuskastuttavan hitaasti, välillä taas niin käsittämättömällä vauhdilla, että valinnanpaikkoja on vaikea erottaa ­– eikä siitä omasta identiteetistäänkään usein niin kovin varma osaa olla. Ja isot elämänmuutokset, sellaiset äkkijarrutukset keskellä kuumaa moottoritietä, ne vasta vaikeita ovatkin, oli sitten ihan minkälainen nainen tahansa.

Mutta sattuman ja kohtaamisten voima, siihen uskon. Yhdellä ihmisellä voi olla järisyttävän iso vaikutus siihen, mihin suuntaan kasvamme ja minkälaisia puolia meistä nousee esiin, tai painuu pohjalle. Niin on myös mahdollisuuksilla tai niiden puuttumisella, jengiin solahtamisella tai ulkopuolelle jäämisellä. Nuorena tai vanhana, sillä keskeneräisiähän tässä edelleen ollaan, hamaan loppuun asti. Ollaan siis jatkossakin ihmisiä toisillemme  – ja tusen takk, Skam.

Avainsanat: ,
Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään