Ei se väärin oo
Vuoden isoin yllättäjä oli saksalainen komedia, mutta sekin on aika odottamatonta, että viime vuosien parasta eurooppalaista draamaa kannattaa etsiä Romaniasta. Christian Mungiu on kerännyt kehuja oikealta ja vasemmalta aina pankin räjäyttäneen aborttidraaman 4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää. Syksyn R&A:ssakin nähty Valmistujaiset tuli ensi-iltaan perjantaina, ja tuskin on mikään kassamagneetti, vaikka syytä olisi. Eihän kolmituntinen moraalisaaga Itä-Euroopasta kieltämättä välttämättä vaikuta siltä seksikkäimmältä valinnalta, mutta… menkää, rauhoittukaa, keskittykää ja nauttikaa.
Tarina sinänsä on simppeli: isoja uhrauksia elämässään tehneellä Romeolla on vaimoineen isoja suunnitelmia lahjakkaan tyttärensä Elizan varalle. Brittiläinen huippuylipisto ja kaikin puolin parempi elämä odottaa. Jotain kuitenkin jää suojelevan isän kuolleeseen kulmaan, ja päällekarkaus koulumatkalla uhkaa loppukokeiden onnistumista. Romaniassa kun ollaan aina voi soittaa jollekin, joka tuntee jonkun, jolla kenties on vipua ylioppilaslautakunnassa. Kaikella on kuitenkin hintansa, ja pyyteettömiä palveluksia on yhtä vähän kuin ilmaisia lounaita.
Lopulta Mungiun tarinassa on ei ole kyse niinkään korruptiosta tai oikeamieliseksi tytärtään kasvattaneen isän kujanjuoksusta, vaan mutkikkaammista mietinnöistä oikean ja väärän välillä. Voiko väärin joskus olla oikein, ja onko lapsen kasvattaminen kiltiksi vihamielisessä ympäristössä lopulta pahinta julmuutta? En tiedä, mutta ei elokuva mielestäni mitenkään ihmiskuntaa mairittelevaan lopputulokseen tule.
Mungiun elokuvissa on samaa elämänmakuista realismia ja saumatonta näyttelijäntyötä kuin vaikkapa Mike Leigh’n tai Ken Loachin töissä. Siihen ei päästä sattumalta, vaan jäätävällä hinkkaamisella, kuten Mungiu elokuvan jälkijutteluissa kertoi. Ohjaajavierailut festareilla ja muualla kannattaa muuten käyttää hyödyksi, vaikka q&a:t pitkän leffan jälkeen yleensä rakon kestävyyttä koettelevatkin. Lähes poikkeuksetta saa kuulla jotain kiehtovaa tai rivien väliin jäänyttä.
