Ei se väärin oo

Valmistujaiset

Vuoden isoin yllättäjä oli saksalainen komedia, mutta sekin on aika odottamatonta, että viime vuosien parasta eurooppalaista draamaa kannattaa etsiä Romaniasta. Christian Mungiu on kerännyt kehuja oikealta ja vasemmalta aina pankin räjäyttäneen aborttidraaman 4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää. Syksyn R&A:ssakin nähty Valmistujaiset tuli ensi-iltaan perjantaina, ja tuskin on mikään kassamagneetti, vaikka syytä olisi. Eihän kolmituntinen moraalisaaga Itä-Euroopasta kieltämättä välttämättä vaikuta siltä seksikkäimmältä valinnalta, mutta… menkää, rauhoittukaa, keskittykää ja nauttikaa.

Tarina sinänsä on simppeli: isoja uhrauksia elämässään tehneellä Romeolla on vaimoineen isoja suunnitelmia lahjakkaan tyttärensä Elizan varalle. Brittiläinen huippuylipisto ja kaikin puolin parempi elämä odottaa. Jotain kuitenkin jää suojelevan isän kuolleeseen kulmaan, ja päällekarkaus koulumatkalla uhkaa loppukokeiden onnistumista. Romaniassa kun ollaan aina voi soittaa jollekin, joka tuntee jonkun, jolla kenties on vipua ylioppilaslautakunnassa. Kaikella on kuitenkin hintansa, ja pyyteettömiä palveluksia on yhtä vähän kuin ilmaisia lounaita.

Lopulta Mungiun tarinassa on ei ole kyse niinkään korruptiosta tai oikeamieliseksi tytärtään kasvattaneen isän kujanjuoksusta, vaan mutkikkaammista mietinnöistä oikean ja väärän välillä. Voiko väärin joskus olla oikein, ja onko lapsen kasvattaminen kiltiksi vihamielisessä ympäristössä lopulta pahinta julmuutta? En tiedä, mutta ei elokuva mielestäni mitenkään ihmiskuntaa mairittelevaan lopputulokseen tule.

Mungiun elokuvissa on samaa elämänmakuista realismia ja saumatonta näyttelijäntyötä kuin vaikkapa Mike Leigh’n tai Ken Loachin töissä. Siihen ei päästä sattumalta, vaan jäätävällä hinkkaamisella, kuten Mungiu elokuvan jälkijutteluissa kertoi. Ohjaajavierailut festareilla ja muualla kannattaa muuten käyttää hyödyksi, vaikka q&a:t pitkän leffan jälkeen yleensä rakon kestävyyttä koettelevatkin. Lähes poikkeuksetta saa kuulla jotain kiehtovaa tai rivien väliin jäänyttä.

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen Ajattelin tänään

Vuoden parhaat

Isäni Toni Erdmann

Vuoden vaihtuessa on aina mukava tehdä listoja, tai vähintäänkin pientä henkistä yhteenvetoa. Lauantaihan huominenkin lopulta vaan on, mutta toiset päivät herättävät ajan kulumiseen paremmin kuin toiset. Vuoden viimeinen onneksi harvemmin antaa syntymäpäivien kaltaista sytykettä ikä- ja elämänkriiseille, mutta kaikenlaisia toiveita ja vaateita siihenkin liittyy. Itse yritän tällä kertaa asettaa odotuksia korkeintaan hyvälle elokuvavuodelle. Ei tämä kulunutkaan huono ole ollut, monessakaan mielessä.

Vuoden parhaiden elokuvien listaaminen on aina vähän ongelmallista, jos ei muuten, niin kotimaisten ilmestymisaikataulujen vuoksi. Viime vuoden palkintogaaloissa menestyneet, mutta vasta tammikuussa Suomen ensi-iltansa saaneet The Revenant ja Spotlight tuntuu hölmöltä nostaa esiin vasta nyt. No, teen silti niin. Osa joulukuussa ilmestyneistä elokuvista taas on jäänyt sitkeän flunssameiningin jalkoihin (sori esimerkiksi paljon kehuttu Yön eläimet).

Isäni Toni Erdmann

Maren Ade tavoittaa herkullisesti kauhun tasapainon surun ja ilon välillä, sen miten onni voi muuttua hetkessä haikeudeksi ja nauru itkuksi. Etenkin elokuvan loppupuoli on lisäksi täynnä niin loistavan absurdeja kohtauksia, että hengästyttää. >>

The Revenant

Alejandro González Iñárritun jättiläinen hengittää upeasti luonnon ehdoilla – ja harvoin sen majestettisuus ja raakuus näyttäytyvät yhtä kirkkaasti. Karhun seulaksi silpoma kehäraakki, jälleen yksi laidan yli heitetty ruumis tai susien raatelema biisoni on The Revenantin mittakaavassa ohimenevä tuulenhenkäys. >>

Spotlight

Spotlight edustaa vanhan koulukunnan tarinankerrontaa. Se ei kikkaile kuvauksella, leiki aikatasoilla, rakenna hienostuneita juonikoukkuja tai koukuta erityisen dynaamisella ilmaisulla. Varma ohjaus ja taloudellisen taitava näyttelijäntyö riittää. >>

A Bigger Splash

Alun seesteisyydestä jännitteiseksi neliödraamaksi kietoutuva A Bigger Splash on seksikäs ja oikeastaan aika vallaton elokuva. Kamera tarkentaa välillä minne sattuu ja toljottaa julkeasti Matthias Shoenaertsin ja Dakota Jonhnsonin (kieltämättä hyvännäköisiä) vartaloita. >>

Valmistujaiset

Christian Mungiu on eurooppaisen arthouse-elokuvan ja realistisen tarinankerronnan kiistatonta kärkeä. Pienistä teoista ja päätöksistä rakentuva Valmistujaiset on lopulta vähän pelottava moraalisaaga siitä miten maailma makaa. Ensi-ilta tänään.

Bubbling under: Steve Jobs, Huuma, Mustang, Tämän jälkeen, Hymyilevä mies

 

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen