Miehiä ja punaviiniä
Täytyy myöntää, ettei joulukuu ole lähtenyt käyntiin voittajafiiliksellä. Väsymys syvenee aamu aamulta, ulkona vihmoo vaakatasossa ties kuinka monetta päivää, kaverit tekevät hävyttömiä ohareita ja viikonlopun kohokohta on muutaman tunnin kättelykavalkadi. Onneksi on sentään (halpaa) punaviiniä ja täydellinen tekosyy sarjamaratonille. Erityisesti sellaiselle, joka painottuu sohvakoomasta herättävän komeille miehille. Ja kyllä, tämä on esineellistävä ja täysin heteronormatiivinen postaus. Sori siitä.
Mad Menin viimeisen kauden ja Don Draperin kohtalonhetket säästän joulun pyhien tyhjäkäyntiin. BBC:n Luther ja Idris Elba sen sijaan, yes please. Missasin tämän kokonaan ensimmäisellä kierroksella, mutta siellähän se on Netflixissä. Sarjan perusteella Lontoosta löytyy häiriintyneitä sarjamurhaajia enemmän kuin omiin tarpeisiin. Luther itse on karismaattinen profiloijanero jumalan armosta, mitä nyt arvaamattoman lyhytpinnainen ja täydellisen kyvytön noudattamaan protokollaa kuin tohtori House potilaskäynnillä konsanaan. Siinä sivussa hän pui avio-ongelmiaan, vehkeilee sisäisen tutkinnan selän takana ja näyttää hemmetin tyylikkäältä harmaantunutta partaa haroessaan.
Seuraavana listalla ehkä Oscar Isaac ja HBO:n Show me a hero. Lisää saa ehdottaa.
Kieltämättä olin jälleen vähän ennakkoluuloinen, mutta aika viihdyttäviähän nämä ovat. Netflixin tuoreet Marvel-sarjat nimittäin. Uusi Jessica Jones on vähän niin kuin Daredevilin feminiiniversio. Light-supersankarijännäri muille(kin) kuin sarjakuvanörteille. Ei näy trikoita, viittoja tai hirvittävän mielikuvituksellisia supervoimia – no, ainakaan vielä. Ainoastaan yksi yli-inhimillisen vahva äkäpussi, joka on vähän niin kuin Hell’s Kitchenin oma Peppi Pitkätossu.