Salaa seksikäs dekkarikesä

cb-strike-jk-rowling.jpgToiset tykkäävät koota kesälaitumille kasan lomadekkareita, mutta vetävälle rikosromaanille löytyy myös täydellinen sarjavastine: C.B. Strike. Huomionarvoista sarjassa on myös se, että se perustuu J.K. Rowlingin salanimellä kynäilemään dekkarisarjaan. Oikean kirjoittajan paljastuttua räjähti ei niin yllättäen myös kirjojen myynti, mutta onneksi ainakin sarjalla on ansionsa, nimistä viis.

HBO:lta löytyvä ykköskausi koostuu kolmesta itsenäistä tapauksesta, joiden aikana yksityisetsivä Cormoran Strike ja uusi assistentti Robin tulevat tutuiksi sekä katsojille että toisilleen. Rowlingin hahmoissa ja tarinoissa on juuri sopivassa suhteessa persoonaa ja tuttuja dekkarikliseitä, ja ratkaistavissa rikoksissa ajoittaisesta raakuudesta huolimatta jotain hurmaavan agathachristiemaista. On valheita, valeasuja ja vanhanaikaista päättelyä, ja lopulta joku kourallisesta tapaukseen sotkeentuneista perustellaan syylliseksi.

Sarjan sijoittuminen aavistuksen retrosti kuvattuun nyky-Lontooseen tuntuu mukavan mutkattomalta, ja casting on sopivan tuore. Cormoran Striken aina samaan isoon villakangastakkiin pukeutuva hahmo on mainiota etsivämateriaalia: toisen jalkansa menettänyt, traumatisoitunut ex-sotilas, joka sattuu myös olemaan kuuluisan rock-tähden etääntynyt poika. Sellainen kulmapubin nurkassa viihtyvä tylyhkö jurottaja, mutta silti oikeasti hyväsydäminen, tinkimätön ja salaa seksikäs. Cormoranin ja neuvokkaan Robinin välille on viritelty pientä jännitettä, joka osaltaan auttaa kannattelemaan sarjaa. 

Jos kaipaa lisää kesäistä jännäriviihdettä, ihan kohta tulossa on myös tuoretta amerikkalaista dekkaritelevisiointia. Gillian ”Gone Girl” Flynnin HBO:lla nähtävä, kirjana oikeasti aika kylmäävä Teräviä esineitä (Sharp Objects) vaikuttaa ainakin tekijäkaartin perusteella lupaavalta: ohjaajana on mm. Big Little Liesin Jean-Marc Vallée ja pääosassa Amy Adams. Tai sitten voi vaikka lueskella Rowlingia, tai ”Robert Galbraithia”, laiturinnokassa. 

Kulttuuri Suosittelen

Samein silmin

patrick-melrose-watching-videosixteenbyninejumbo1600-v2.jpgUudesta Sherlockista en koskaan okein innostunut, mutta viimeistään nyt on käsillä Benedict Cumberbatchin tähtihetki myös pienen ruudun puolella. HBO:n esittämän minisarja Patrick Melrosen nimirooli on kuulemma ollut Cumberbatchin bucket listilla, ja yläluokkaisen traagiselle hahmolle olisi kieltämättä vaikea kuvitella parempaa esittäjää. Huuruisista huumegonzoilusta synkkääkin synkempiin lapsuusmuistoihin sukeltava sarja tuntuu aluksi aavistuksen epätasaiselta, mutta jotain vastaansanomattoman vetoavaa Melrosen itsetuhoisessa syöksykierteessä on. Ja tietysti Cumberbatchissa itsessään.

Kammottavaa kyllä minisarja perustuu Edward St Aubynin osin omaelämänkerrallisiin romaaneihin, jotka ovat tulvillaan brittiläisen äveriäistön pikkusieluista sadismia ja kaikilla mahdollisilla päihteillä turrutettua, tai aiheutettua, elämäntuskaa. Tarinan ytimessä on sukupolvien yli kurottava henkisen väkivallan ketju, jonka visvaiset lokerot eivät millään päästä otteestaan. Myrkky siirtyy isältä pojalle, eikä kauniista seurapiiriperhosista sameasilmäisen etäisiksi äideiksi vaiennetuilla naisilla ole yhtään sen helpompaa.

Läpeensä sarkastisen Melrosen ironisten lasien läpi suodatettu musta huumori lämmittää aavistuksen, vaikka usein uidaankin todella syvissä vesissä. Välillä tekisi jo mieli kääntää katseensa, mutta Cumberbatchin Melrose on ryvettyneimmilläänkin inhimillisen upea. Nappiin osuu myös sarjan 70-luvun rippeistä 80-luvun juppisekoiluun ja vuodet siitä eteenpäin tavoittava ajankuva ja puvustus. Kaiken klaustrofobisen hirveydenkin keskellä Patrick Melrosen jälkeen tekee pikkuisen mieli kaivaa parhaat teekupit kaapista ja flaneerata aamutakissa ja samettitohveleissa pitkälle iltapäivään.

 

Kulttuuri Suosittelen