
Kevyesti kuplivaa
Marraskuuta en fanita sitten yhtään, yhä vain ällistyttävän tuotteliasta Woody Allenia sen sijaan kylläkin. Etenkin tänään, sillä pyryinen ilta ja kynttilänvalonhehkuinen Café Society ovat täydellinen match. Puolitoistatuntinen kulta-ajan Hollywoodia, ikonista Manhattania, pehmeää jazzia ja kepeänä kuplivaa samppanjaa lämmittää kuin ihanan pöyheä untuvatäkki. Allen on paitsi elementissään myös hyvässä terässä, eikä Café Societynkään romantiikka pelkkää unelmahöttöä ole. Jesse Eisenbergin ja […]