Tuhat ja yksi hääyötä

game-thrones.pngViime viikon jaksosta suivaantuneena harkitsin jo hetken arkistoivani koko Game of Thronesin mappi ö:hön. Mikä siinä sitten niin ketutti? Ihan aiheellinen kysymys pohdittavaksi, sillä GoT:tä ei varsinaisesti ole voinut kiitellä naismyönteisyydestään aikaisemminkaan. Seksuaalista väkivaltaa ja esineellistämistä ei ole puuttunut, mutta niin sitä vain on vitoskaudelle sarjan seurassa nitkuteltu. Liekö sitten Sansan hääyön kohdalla jonkinlainen saturaatiopiste saavutettu, viimeinen pisara.

Kenties kyse on alusta asti mukana olleen hahmon keräämistä sympatiapisteistä, ehkä vain siitä että seksillä ja väkivallalla alusta asti mässäilleen sarjan täytyy jatkuvasti korottaa kierroksiaan. No, joka tapauksessa matto vedettiin taas katsojan jalkojen alta, mutta ei sillä mielihyvänsekaisella wtf-tavalla, johon sarjassa on totuttu. En keksi mitään kyllästyttävämpää kuin naisiin kohdistuvan väkivaltakuvaston toisintaminen fiktiossa ilman mitään järjellistä syytä, ja tästä jäi melkoisen kuvottava maku suuhun. Ja joo, tiedän että kohtaus löytyy myös alkuperäisteoksesta ja siellä se oli pahempi ja plaa plaa plaa.

Nyt olen jo hieman kerennyt leppyä, mutta jos larppailufiksit haluaa jatkossa hakea toisaalta, ainahan on pari viikkoa sitten Ylellä käynnistynyt Outlander – Matkantekijä. Tosin rehellisyyden nimissä siinä missä GoT on Tuhannen ja yhden yön tarinoita, Outlander on enemmänkin harlekiiniromaaniosastoa. Täynnä jykeväleukaisia miehiä, rakastelua kynttilän valossa ja romanttista druidimytologiaa. Miekankalistelua ja pientä barbarismiakin kyllä, mutta pääosassa reipas nainen, joka tietää mitä tahtoo eikä pelkää sitä pyytää. Ja jonka ei (tietääkseni) tarvitse naida sadistia, juonitella miniöitään vankityrmään tai katkoa teatraalisesti alamaistensa kauloja.

Kommentit (4)
  1. Mäkin purskahdin hormoonipäissäni itkuun tuon jakson jälkeen. 😀  Kirjassahan Ramsay ei raiskaa Sansaa vaan toisen tytön. Ja vaikka ymmärrän kirjailijan puolustuksen siitä, että raiskaus on aina yksi olennainen sodankäynnin keino, niin ainakaan Sansan hahmoa ja tarinaa tuo ei vienyt yhtään eteenpäin eikä ollut hänen kannaltaa yhtään olennaista. Sitäpaitsi hänhän on ollut jo samankaltaisessa kohtauksessa Joffreyn kanssa, kun hänkin veti puukolla hänen mekkonsa auki.

     

    1. En ihmettele ja niinpä, turhauttavan toisteinen sadisti-uhri-kuvio.

  2. Mua jotenkin on ihmetyttänyt, miten tuo GoT on saanut nyt noin kovaa kyytiä.. Ei se kohtaus missään nimessä kiva ja mieltäylentävä ollut, mutta kirjoja lukemattakin osasin kyllä odottaa tällaista. Ei se tietenkään sarjan pisteitä nosta, että vahvat ja vilpittömät naishahmot alkaa käydä vähiin, mutta en mä jotenkin osannut odottaa tällaista haloota.

    Outlanderissa on sitten ihan eri hahmot ne sadistit 😉 Jenkkitahtiin seuranneena tuli ykköskauden tokavika jakso katsottua aikalailla peräkkäisinä päivinä GoT:n kanssa, eikä se tahti ollut kyllä hitaampi Outlanderissakaan, vaikkei siinä naista nyt alistettukaan.

    ONNEKSI noi on vaan fiktiota ja koitan toistella itselleni, että aika hyvin on kuitenkin asiat, jos jaksaa vaahdota telkkarisarjoista. (Mitenkään siis väheksymättä sitä vaahtoamista, TIETYSTI asioista pitääkin sanoa ja nostaa äläkkää jos siihen on aihetta, mutta you know, #firstworldproblems).

    Ja ihan oikeasti en tarkoita että tästä ei saisi puhua. Saa ja pitää.

    1. Totta, yllätyin itsekin vähän voimakkaasta reaktiostani jaksoon. V*tutti suoraan sanottuna, ja niin ilmeisesti montaa muutakin. Ja jonnekin (eli nettiin) se ketutus pitää purkaa. TV-sarjoista ja muusta humpuukista vaahtoaminen on onneksi vähän niinkuin tän blogin juttu 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *