Oh, aivan ensimmäiseksi: LINKKAA itsesi tänne, saat oikeat taustamusiikit tämän jutun lukemiseen! Oikeasti kirjoittaessa ja ajatellessa mulla soi taustalla Billie Eilishin Ocean eyes sekä Kodalinen All I Want, jos tahdot päästä mun pään sisälle samalla, kun luet Gargamelista.

Tämä juttu kertoo mun parhaasta ihmissuhteestani tähän mennessä. Kuten itselleni, myös hänelle on alterego, koska blogin aiheet eivät kaikki kuulu lähipiirillenikään, saati sitten puolitutuille. Tai eksille, nyksille, tinderjutuille. Alterego syntyi vitsistä ystävän kanssa. Smurffiina, Sluttiina tai muuten vain heitetty härski smurffiläppä otti tuulta alleen pahasti ja näin syntyi myös tän ”mieheni” nimi, Gargamel.

Tämä juttu menee pidemmälle, kuin nykyinen sinkkukauteni. Tunnemme oikeastaan jostain 10-12 vuoden takaa, tapasimme eksiemme kautta. Oikeastaan samaan aikaan olen saanut elämääni monta luottohenkilöä, parhaan ystäväni sekä tämän velhon. Juttuun olisi ensimmäisellä kierroksella saanut mahtumaan draamaa, mikä saattaisi elää myös vielä näin pitkän ajan jälkeenkin.

Historiaa sluttiinakylästä

Viimeksi olin sinkku yli seitsemän vuotta sitten, aikana ennen Tinderiä tai muita sovelluksia, vietin villiä sinkkuelämää bailaten aamuun saakka jopa monta kertaa viikossa, miehiä oli jokunen, mutta ei ollut Gargamelin voittanutta (tai no toki parisuhde vei mut hetkeksi muualle). Gargis tuttavallisemmin sattui vastaan baarissa missä vaihdettiin kuulumiset luonnollisesti ja siitä se sitten lähti. Yritin tätä kirjoitusta varten haastatella häntä myös vähän, että muistaako miten päädyimme intiimisti.

Sillä oli aika huono maine, olihan kyseinen velho lähipiiristä henkilön eksä ja oman eksäni tuttuja. Oh, the drama! Molempien hämärtyneet muistikuvat kiinnittyvät siihen, kun Gargamel tuli baarista yöllä sattumalta luokseni katsomaan elokuvaa, josta olimme keskustelleet ja päädyimme sen aikaisen kämppikseni sänkyyn säätämään. Tähänkin oli tietty hyvä syy,miksi omassa sängyssäni ei voitu tehdä mitään, mutta se ei kuulu tänne. Sen verran valotan, että siellä ei kyllä ollut ketään tiettyä vaan olin ihan vapaa nainen. Kiva ilta, huvittvat muistot, jotka veti molempien suupielet hymyyn muistellessa.

Tuosta kyläilystä lähtikin sitten käyntiin intensiivinen ja suhdemainen tapailu, jossa molemmilla pysyi oma vapaus sekä elämä hyvin vahvasti, koska draaman aineksien vuoksi kumpikaan ei olisi voinut edes harkita muuta. Netflixiä ja sitä chilliä, yöllisiä viestejä ja maksettuja takseja, tuskanhikisiä aamuja ja suudelmia. Oh. Hierontoja, safkaa, eikä ainoatakaan ongelmaa, ei missään. Täydellisyyttä. Ei mustasukkaisuutta, sitoutumista, irrallisuutta tai epäluottamusta. Parhautta.

Mitä nyt taas sitten?

Ensimmäisiä asioita erotessani oli ladata Tinder, sillä en ollut vielä ikinä päässyt sitä pläräämään. Jännittyneenä ja ensimmäisten tuttujen tullessa vastaan järkyttyneenä sain viestin messengerin kautta tältä velholta: ”ai oot tinderis nykyään vai?”. Siitähän se sit taas lähti. Nyt taas puoli vuotta satunnaista hauskuutta ja läheisyyttä.

Tässä vaan kusee se, että hän on komistunut, muuttunut mielenkiintoisemmaksi ja vähemmän kielletyksi. Oh, the personal drama. Käyn sisäisten ristiriitojen taistoa, kun kuvittelen tuntevani häntä kohtaan jotakin muutakin kuin himotusta. Fuckboy onkin välillä liian mukavaa seuraa. Enkä pysty edes ruusunpunaisissa fiiliksissäni kuvittelemaan minkäänlaista jatkoa asialle, en vaan niin monesta eri syystä pysty. Mutku…

No, jokatapauksessa, vältellen mitään fiiliksiä, aion jatkaa tätä hommaa niin kauan kun se molemmille natsaa. Toisaalta tämä ihminen seisoo mun pelaamisen tiellä, kun laiskottaa tutustua muihin. Mitä sitä edes yrittämään, kun on jotain törkeen ja irstaan hyvää tarjolla säännöllisesti. Muut poikaparat jäävät ihan paitsioon. Pitääpä kertoilla teille jossain vaiheessa viime viikkojen seikkailusta ihan IRL ja pyynnöistä mitä on tullut.

Sluttiina heivaa nyt kaalimadon ja menee näkemään ruusuisia unia Gargamelista, tiedätte varmaan, että velhohan loi Smurffiinan alunperin? Tää sauvamestari on siitä jäätävää kamaa, että sen kanssa voi touhuta niitä juttuja, mitä poikaystävämateriaalin kanssa ei ikinä tulisi tehtyä. To the moon and back, kyl te tiiätte!