Etäopiskelu alkaa…
Tunteiden vuoristorataa
Iloa, koska olin rohkea ja päätin lähteä tälle matkalla. Jännitystä, koska millainen luokka meille tulee ja millaiseksi meidän elämä täällä pohjoisessa muokkautuu. Ahdistusta, koska suorittaja minussa nostaa jo päätään – haluan oppia kielen nyt ja heti. Onnea, että minulla ja Sophialla on tällä ystäviä ja sukulaisia jo valmiiksi. Surua, että ollaan melkein kokonainen vuosi erossa etelän ystävistä.
Viikko alkaa pakollisten asioiden hoidolla: asuntolan avainten kuittausta, lapsen Wilma -tunnusten aktivointia ja 3,5km kävely kauppaan ja toinen mokoma takaisin. Tässä kohtaa tulee Helsinkiä ikävä, kun lähikauppa on 300 metrin päässä ja iso Prisma siitä 200 metrin päässä… Onneksi ihana Hanna-Maaria tuli Sevettijärveltä moikkaamaan ja toi tuttuuden tunteen asuntolaan.
Tulla Inariin asti ja kuulla, että etäopiskelulla aloitetaan
Alkuviikosta opettajani Tiina toi kivan kasan kirjoja tänne asuntoalle, koska koulun aloitus tapahtuu etänä! Juuri tätähän minä olin odottanut… Helsingistä Inariin ja ”yksin” opiskelua omassa huoneessa. Onneksi opettaja kertoi, että tällä mennään vaan (sormet ristissä) ensimmäiset kaksi viikkoa…
Aloitimme koulun toisiimme tutustumalla. Meitä on minä ja kuusi muuta oppilasta. Ihanan pieni luokka. Paras yllätys oli ehdottomasti se, että serkkuni tyttö on myös samalla luokalla. Ikähaarukka luokallamme on 18 – 45 ja minä olen se parhaiten marinoitunut opiskelija. Kerroimme hieman itsestämme, mistä tulemme ja siitä, miksi olemme tulleet kolttaa opiskelemaan.
Pikkasen alkoi jännittämään, kun opettaja sanoi, että parin kuukauden päästä opiskellaan jo sujuvasti koltansaameksi! Kielitaitonihan on just nyt luokkaa: tiõrv = terve & spä´sseb = kiitos.
Kun tätä Tuʹrrveiʹvv da kåʹddsäʹpplee -kirjan sivua katson, niin aika heprealtahan tämä just nyt näytää…
Itse opiskelu alkaa
Loppuviikosta pääsemme jo opiskelemaan. Onhan tämä tylsää istua omassa huoneessa tietokoneen
ääressä, mutta onneksi luokkakaverini Janika käyttää viereistä opiskelutilaa. Eihän se sama ole kuin samassa luokassa oleminen, mutta onpahan taukoseura lähellä.
Aloitamme johdannolla koltansaamen kieleen. Tämä on entuudestaan minulle tuttua, joten saan pehmeän aloituksen, vaikkakin historiamme on aika surullista luettavaa. Jos sinua kiinnostaa lukea enemmän, sivun lopussa on linkkejä.
Koltansaamen kielitilanne on ottanut suuren harppauksen eteenpäin, mutta tilanne on edelleen haastava. Äidinkielisiä (kotona kielen oppineita) puhujia on vain noin 300.
Tyttäreni Sophia tosiaan aloitti koltansaamen kieliopinnot kolme vuotta sitten mennessään ensimmäiselle luokalle kummitätinsä Hanna-Maarian opetuksessa – kiitos etäopetushankkeen – ja nyt kun minä opiskelen kieltä, on toiveenani kääntää ensi kesään mennessä kotikielemme suomesta koltansaameksi. Jää ihmeessä seuraamaan, kuinka tämä tavoite toteutuu, vai toteutuuko…?
Tirppana ja muuttokuorma saapuu!
Tänään on se päivä kun pikku höppis tulee mummin ja papan kyydillä muuttokuorman kanssa. Jeee!
Tirppana ja muuttokuorma on täällä!
Ja saan samalla polkupyörän alleni, joka helpottaa hurjasti täällä liikkumista.
.
Elämää Inarijärven rannalla,
Maarit
.
.
Sinua mahdollisesti kiinnostavia artikkeleita. Klikkaa otsikkoa ja pääset lukemaan artikkelin.
Moni äidinkielinen kolttasaamelainen ei osaa lukea ja kirjoittaa omaa äidinkieltään
.
Aikaisemmat postaukseni:
#3 Inarin asuntolaan asettuminen